Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

maanantai 3. helmikuuta 2020

Uusia alkuja

Ihanan aurinkoista helmikuun alkua kaikille! Olo tuntuu valoisuuden ja pirtsakan pikku pakkasen myötä alkavalta kevättalvelta, mikäli ei anna sen ikävän seikan häiritä, ettei sitä lunta ole täällä päin Suomea ole ollut kunnolla maassa vielä ollenkaan. En ole tarttunut kolan varteen tänä talvena vielä kertaakaan ja tuntuukin ihan siltä, kuin talvi olisi jäänyt tänä vuonna kokonaan välistä. Eniten kevätfiilistä luo tämä valoisuus ja se mukava seikka, että päivänvaloa riittää sisätiloissa kuvaamiseen vielä kolmeltakin iltapäivällä. Huippua!
Osa huonekasveistakin on jo innostunut pukkaamaan uutta kasvustoa mullan alta. Ruokailuhuoneen kukkalaatikossa elelevät palmuvehkat ovat kasvattaneet jo pitkiä terhakoita vaalean vihreitä varsia, eivätkä meinaa mahtua enää vanhoihin ruukkuihinsa ollenkaan. Muutaman viikon päästä aijon vaihtaa kasveille uudet ja tuoreet mullat. Tuolloin vapautan myös palmuvehkat ruukuistaan ja täytän kukkalaatikon kokonaan mullalla, jollon vehkat saavat runsaasti kasvutilaa ja pääsevät rehottamaan laatikossaan haluamillaan tavoilla. Myös vitriinin päällä oleva pieni suka-aaloe on kasvattanut uusia pieniä lehden versoja ympärilleen.




Vaikka osa huonekasveistani kasvatteleekin innoissaan uusia alkuja, niin valitettavasti pitkä pimeä talvi vaati silti muutaman uhrin. Baby-piileasta, kultaimarteesta, sekä täplämaijasta on jäljellä enää tyhjät ruukut ja kauniit muistot.  Tiedän kyllä omistavani ihan tarpeeksi kasveja, vaikka nuo edellä mainitut menehtyivätkin. Silti piipahdin tänään läheisessä kukkatalossa tarkastelemassa heidän viherkasvi tarjontaa. Olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa, sillä valinnan varaa oli aivan liikaa. Päädyin kotiuttamaan meille pienen aarnipeikonlehden, joka on neljäs peikonlehti meidän huushollissa, mutta en yksinkertaisesti pystynyt vastustamaan tämän peikon kaunista lehdenmuotoa.




Opiskelujanikin on lähtituntien muodossa jäljellä enää pari hassua viikkoa ja sen jälkeen pitäisi alkaa nakuttamaan opinnäytetyötä oikein urakalla. Aloittaminen tuntuu haastavalta, vaikka tiedän kirjoittamisen lähtevän sen jälkeen lentoon kuin itsestään. Edellisen kerran kirjoitin lopputyötä kuusi vuotta sitten ja muistikuvat siihen liittyen ovat haihtuneet savuna ilmaan. Kaikki vinkit liittyen opparin kirjoitusprosessiin ovat siis enemmän kuin tervetulleita!

Mukavaa viikkoa!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti