Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Jakkaran kunnostus

Kaupallinen yhteistyö:  Oy Sika Finlad Ab

Projekteja on eri pituisia. On nopeita, jotka hoituvat hetimiten ja sitten näitä vähän pitempi kestoisia, joiden valmistumiseen menee vuosia. Asuessamme vielä edellisessä asunnossa (muutosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 5 vuotta ) bongasin facekirppikseltä rikki menneen jakkaran, joka luovutettiin ilmaiseksi hakua vastaan. Jakkara oli hauskan näköinen ja päätin projektoida sen kuntoon. Vähän aikaa jakkara pyöri asunnossamme josta siirsin sen odottamaan inspiraatiota vintille. Sitten tuli muutto tähän taloon ja jakkara muutti kätevästi muiden vinttikamojen mukana tämän talon vintille. Sieltä se on tullut aina vastaan noutaessani tavaraa ullakolta, mutta jotenkin on tuntunut vaikealta ryhtyä korjaamaan sitä kuntoon.
Kun Sika Finlandilta otettiin yhteyttä yhteystyön merkeissä tiesin heti mikä huonekaluistani on kaivannut kauan puuliimaa osakseen. Kävin vihdoinkin kaivamassa jakkaran osat ullakolta ja ryhdyin hommiin.



Jakkaran selkäosa oli osittain haljennut molemmilta puolilta. Pyyhin ensin jakkaran kauttaaltaan hyvin pölystä ja puristin halkeaman väliin Eri Keeper Plus-liimaa, joka on vahva ja väritön puuliima. Ylimääräiset liimat pyyhin ohjeen mukaisesti heti pois. Kuivuessaan liiman saa nimittäin enää pois vain mekaanisesti. Meidän verstaalta löytyy onnekseni ruuvipenkki, joka on kuin luotu näihin hommiin. Asetin liimatut  osat vuorotellen ruuvipenkkiin puristetuksiin noin tunnin ajaksi kuivumaan.  Myös irronneen jalan liimasin samaan tapaan.
Muistan Eri Keeper liimat jo kaukaa lapsuudestani. Keltamustat liimapurkit ovat omalla tavallaan myös todella viehättävän näköiset, joten oli pakko käydä kurkkaamassa netistä vähän brändin historiaa. Eri Keeper on kotimainen tuote, joka syntyi 1950-luvun alkupuolella.  Liiman alkuosa tulee yhtiön nimestä Eri Oy ja loppuosa Keeper taas tuotteen pitävyyden ansiosta. Pakkausmalliksi valikoitui ampiaisen värit, eli mustia raitoja keltaisella pohjalla. 50-luvulla Eri Keeperiä käytettiin talojen rakennusaineina mm. pinkopahvien kiinnittämisiin seinille. Liimalla on siis hieno historia takanaan ja upeaa, että tuotteen pakkauksien ulkonäkö on säilynyt tutun näköisenä aina näihin päiviin saakka.



Kun jakkaran liimaukset olivat kuivuneet vahasin sen puuosat käsitellylle puulle sopivalla vahalla. Kangas taas löytyi Finlaysonin ale-hintaisista kankaista. Kyseessä on Hannu Väisäsen suunnittelema Kurupuro-kuosi, joka soveltuu oikein passelisti tällaiseen pieneen päällystys projektiin. Tässä  kuosissa ei venytykset näy, tai se onko se edes oikeinpäinkään asetettu. Minusta jakkarasta tuli tosi kiva ja se sopii meidän olohuoneeseen mainiosti. Ennen kaikkea iloitsen miten vähällä vaivalla siitä sai taas käyttökelpoisen huonekalun, eivätkä osat joutuneet turhaan kaatopaikalle.





Mukavaa alkavaa viikkoa!

maanantai 3. helmikuuta 2020

Uusia alkuja

Ihanan aurinkoista helmikuun alkua kaikille! Olo tuntuu valoisuuden ja pirtsakan pikku pakkasen myötä alkavalta kevättalvelta, mikäli ei anna sen ikävän seikan häiritä, ettei sitä lunta ole täällä päin Suomea ole ollut kunnolla maassa vielä ollenkaan. En ole tarttunut kolan varteen tänä talvena vielä kertaakaan ja tuntuukin ihan siltä, kuin talvi olisi jäänyt tänä vuonna kokonaan välistä. Eniten kevätfiilistä luo tämä valoisuus ja se mukava seikka, että päivänvaloa riittää sisätiloissa kuvaamiseen vielä kolmeltakin iltapäivällä. Huippua!
Osa huonekasveistakin on jo innostunut pukkaamaan uutta kasvustoa mullan alta. Ruokailuhuoneen kukkalaatikossa elelevät palmuvehkat ovat kasvattaneet jo pitkiä terhakoita vaalean vihreitä varsia, eivätkä meinaa mahtua enää vanhoihin ruukkuihinsa ollenkaan. Muutaman viikon päästä aijon vaihtaa kasveille uudet ja tuoreet mullat. Tuolloin vapautan myös palmuvehkat ruukuistaan ja täytän kukkalaatikon kokonaan mullalla, jollon vehkat saavat runsaasti kasvutilaa ja pääsevät rehottamaan laatikossaan haluamillaan tavoilla. Myös vitriinin päällä oleva pieni suka-aaloe on kasvattanut uusia pieniä lehden versoja ympärilleen.




Vaikka osa huonekasveistani kasvatteleekin innoissaan uusia alkuja, niin valitettavasti pitkä pimeä talvi vaati silti muutaman uhrin. Baby-piileasta, kultaimarteesta, sekä täplämaijasta on jäljellä enää tyhjät ruukut ja kauniit muistot.  Tiedän kyllä omistavani ihan tarpeeksi kasveja, vaikka nuo edellä mainitut menehtyivätkin. Silti piipahdin tänään läheisessä kukkatalossa tarkastelemassa heidän viherkasvi tarjontaa. Olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa, sillä valinnan varaa oli aivan liikaa. Päädyin kotiuttamaan meille pienen aarnipeikonlehden, joka on neljäs peikonlehti meidän huushollissa, mutta en yksinkertaisesti pystynyt vastustamaan tämän peikon kaunista lehdenmuotoa.




Opiskelujanikin on lähtituntien muodossa jäljellä enää pari hassua viikkoa ja sen jälkeen pitäisi alkaa nakuttamaan opinnäytetyötä oikein urakalla. Aloittaminen tuntuu haastavalta, vaikka tiedän kirjoittamisen lähtevän sen jälkeen lentoon kuin itsestään. Edellisen kerran kirjoitin lopputyötä kuusi vuotta sitten ja muistikuvat siihen liittyen ovat haihtuneet savuna ilmaan. Kaikki vinkit liittyen opparin kirjoitusprosessiin ovat siis enemmän kuin tervetulleita!

Mukavaa viikkoa!