Alkusyksy ruokailuhuoneessa

Ilmojen vähän viilentyessä ja iltojen pimentyessä olen päässyt jo ihan syksyfiiliksiin. Kauhen nopeasti se kesä vaan taas meni jos nyt elellään jo loppukesää. Voi haikeus. Toisaalta kyllä rakastan myös tällaisia pimeitä, mutta myös lämpimiä iltoja, joten siinä mielessä kiva ja erittäin tunnelmallinen kuukausi tämä elokuu kyllä on.
Elokuu on myös kuukausi jolloin pääsen poimimaan auringonkukkia pellolta, tuosta ihan kivenheiton päästä. Nämä ovat jo toiset auringonkukat lähiaikoina, jotka keräsin maljakkoon ruokailuhuoneen pöydälle. Ilta-auringon osuessa niihin ne todellakin näyttävät hehkuvilta pieniltä auringoilta meidän ruokapöydän päällä. Kesän ajan pidin keittiöpöydän pöytäliinattomana, mutta nyt teki taas mieli levittää pinnoitettu Marimekon Tiiliskivi-kangas pöytää koristamaan.

Yksi sisustushaaveeni on ollut saada seinälle sellainen vanha lokerikko, joihin voi laittaa jauhoja yms. kuiva-aineita. Ikea on aikoinaan valmistanut samantyylisiä Förhoja-lokerikkoja ja olen jo pitkään katsellut kirppareilta josko sellainen tulisi vastaan. Onneksi taas avasin suuni asiasta työpaikallani ja eipä taas mennyt aikaakaan, kun tuli soitto ihanalta työkaveriltani, että hän oli löytänyt minulle kyseisen lokerikon kirpparilta kympillä. Mitä mahtavuutta! Lokerikosta puuttuu yksi lasinen osa ja lokerikko oli maalattu sisältä punaiseksi. Ehkä hion vielä nuo maalit sisäosista pois, vaikka väriä ei juuri näy, kun lasikipoissa on tavaraa. Nyt vielä metsästän yhtä tällaista puuttuvaa lasista kippoa tähän. Mikäli jollain vihiä mistä sellaisen saisin niin ilmoita minulle siitä ihmeessä! Seinällähän tällainen lokerikko olisi kiva, mutta sille ei taida löytyä oikein paikkaa, joten se saa ainakin toistaiseksi jäädä tuohon kattilakaapin päälle.

Pehko on nyt käynyt jo yhden kokonaisen viikon koulua ja viihtynyt siellä erinomaisesti. En päässyt todistamaan ensimmäisen kouluaamun riemua koulunpihalle, sillä makasin silloin todella kipeänä sängyn pohjalla. Olisin halunnut päästä paikalle vaikka pää kainalossa, mutta kuume oli sen verran korkealla ja voimat poissa ettei ollut toivoakaan päästä mukaan. Toisena kouluaamuna pääsin koululle, mutta sen ensimmäisen ja tärkeimmän missasin suureksi harmikseni aivan totaalisesti. Omat opiskelunikin alkavat syyskuun alussa, eikä siihenkään ole kuin pari viikkoa aikaa. Kuinka jännittävää!

Lastenhuoneen muutos osa:2

Lastenhuoneen muutoprojektissa aletaan hipoa jo kalkkiviivoja. Edellisessä osassa esittelin poikien uutta nukkumisjärjestelyä ja tämä kakkos osa käsittelee säilytystä ja työtaso ratkaisua. Poikien huone on tosiaan pieni ja hankalan mallinen, joten kovin monenlaisia huonekaluja sinne ei voi sijoittaa. Aikasemmin huoneessa oli Ikean Kallax-hylly, jonka säilytyslaatikkoihin oli superkätevä siivota lelut piiloon siivouspuuskan iskiessä. Miinus puolena oli taas se, ettei poikia kiinnostanut etsiä ja tonkia leikkikaluja näistä laatikoista, vaan usein he tyytyivät leikkimään esillä olevilla leluilla. Lisäksi Pehko ja Pikkuveli oleskelivat omassa huoneessaan todella vähän, eli huone oli epäviihtyisä ja huonosti toimiva poikein tarpeille. Tähän oli saatava muutos.

Meillä on Lundian Classic-hylly olohuoneesta ja olen ollut siihen koko ajan huippu tyytyväinen. Tästä syystä aloin miettiä vastaavaa myös lastenhuoneen puolelle. Puinen avohylly on kivan kepeän näköinen, mutta silti siihen mahtuu paljon tavaraa. Lisäksi Classiciin on saatavana myös ulkonevia työtasoja, joten se ratkaisisi myös koulupöytä ongelman. Onneksi avasin asiasta suuni työpaikkallani ja tämän seurauksena sain läjäpäin Lundiaa suoraan kotiovelle toimitettuna. Työkaverilla nimittäin sattui olemaan tämä Lundia kokonaisuus työhuoneellaan ja koska hän oli hankkiutumassa työhuoneesta eroon olivat Lundiat aivan ylimääräisiä. Saamaani kokonaisuuteen kuului myös kaksi työtasoa, joten molemmat pojat saivat ihan omat työtasot legoleikeille, piirtelylle ja tietenkin koululaisen kouluhommille.

Suurinosa saamistani Lundian hyllyistä oli auringonvalon kellastuttamia, joten otin maalitelan jälleen käteeni ja taas mentiin. Tällä kertaa en halunnut hyllystä ihan koko valkoista, vaan halusin puun syiden jäävän näkyviin. Päädyin maalaamaan Lundian kuultovalkeaksi. Yksi kerros maalia ei mielestäni riittänyt, joten maalasin hyllyn paikoitellen kahteen kertaan. Maali tarttui pintoihin vähän epätasaisesti ja jätin pintoja myös tahallaan vähän kuluneen näköiseksi. Hyllyn taustaseinä on samaa sävyä kuin huoneen vastapäinenkin on, eli Tikkurilan värikartan H495 Harso.
Olohuoneen vanhat koulutuolit muuttivat työtasojen ääreen ja Ikea reissulta nappasin mukaani kokonaisuuteen sopivat mustat kirjoitusalustat, sekä tummanharmaan työvalaisimen. Kirpparilta löytynyt korkkitaulu ja säilytin löysivät paikkansa tasojen yläpuolilta. Itse hyllyille aseteltiin poikien kanssa leluja ja valmiiksi koottuja Legoluomuksia. Ilokseni Pehko toivoi huoneeseensa oma-alotteisesti huonekasveja ja kiikutin hyllylle yhden alakerran huoneilmaa puhdistavista kultaköynnöksistä.

Työtasokokonaisuuden viereiselle seinälle on tulossa vielä yksi tällainen Lundian Classic-hylly. Yksi tikas jäi tästä valitettavasti puuttumaan, joten hyllyä ei vielä olla saatu paikalleen. Tälle hyllylle on tarkoituksena tulla pikkuautot ja muu tärkeä sälä, sekä irralliset Legot värilajitellaan omiin rasioihinsa. Osa leluista päätyy edelleen säilytyslaatikkoihin, mutta kävin tämän operaation aikana huoneen kaikki leikkikalut läpi ja osa niistä päätyy kierrätykseen, rikkinäiset menivät suoraan roskiin, muutama pääsee facekirpparille myyntiin ja sellaiset joista ollaan kasvettu jo reippaasti ohi, mutta ovat mielestäni säästämisen arvoisia päätyivät ullakolle säilöön. Tämän karsinnan seurauksena lelumäärä laski huomattavasti ja jäljelle jääneet lelut ja ovat nyt paljon helpommin löydettävissä.

Kun tämän seinän kokonaisuus alkoi olla valmista oli poikien riemua oli ilo katsella. Pehko tuli oikein halaamaan minua kiitokseksi huoneen uudesta ilmeestä. Tämä jos joku oli paras kiitos päivän uurastuksesta. Uudistuksesta ei vielä olen kovin montaa päivää kulunut, mutta pojat ovat alkaneet ihan eri tavalla majailemaan huoneessaan ja varsinkin Pehko viihtyy siellä yksin jo pidempiäkin aikoja. Uskallan näin ollen kirjata tämän muutoksen onnistuneeksi.