Nimensä veroinen heinäkuu

Huomasin tällä viikolla etten ollut postannut mitään instagramiin yhdeksään päivään ja blogihiljaisuus on tätäkin pidempi. Syypäänä on tietenkin kesäloma, jonka olen viettänyt melko tiiviisti sisätilojen ulkopuolella. Ensimmäinen viikko vilahti kaupunkilomalla Berliinissä ja tähän toiseen viikkoon on mahtunut retki Suomenlinnaan ja seikkailuja leikkipuistoissa. Helsingistä löytyy kesän ajan aivan loistava juttu, nimittäin ilmainen leikkipuistoruokailu lapsille. Kasvisruokaakin tarjotaan 1-2 kertaa viikossa ja meidän pojat ovat aivan onnesta soikeina näistä päivistä, sillä puistojen tarjoama ruoka on heidän mielestään aivan huippu hyvää ja piknikmäinen miljöö luo tietenkin tunnelmaan oman osansa tähän mieluisaan lounas hetkeen.

Puistoilujen lisäksi olen maalannut nyt ne osat talon kolmesta seinästä joihin olen vaan päässyt käsiksi. Muutamaan kohtaan ei rakennustelineitä ole saanut pystytettyä ja ne kohdat jätän suosiolla siipan kontolle. Myös kuistin toinen puoli jäi yläosasta sattuneesta syystä maalaamatta. Olin nimittäin jo puuhailemassa siellä maalisutineni katonrajassa, kun havaitsin muutaman aika äkäiseltä vaikuttavan ampiaisen pörräävän ympärilläni. Ehdin saada yhden piston ja tulinkin ennätysajassa telineiltä alas. Mokomat siivekkäät olivat tehneet pesän katon alle ja saivat näin ollen oikein kunnon erävoiton minun maalauspuuhistani. Nyt vaan nöyränä odottelen jättävätkö ampiaiset pesänsä syksyllä kun vielä kun voi maalata, vai joudunko odottamaan palaamaan asiaan vasta ensi vuoden puolella. Myrkyttäminenkään kun ei oikein käy, sillä katon välissä on liikaa pakopaikkoja amppareille, eikä sieltä tulla kovin nopeasti alas pakoon ärhäköitä ampiaisia.

Pihahommat ovat edistyneet valtavin harppauksin ja meidän pihatie on jo aivan eri näköinen. Koska meidän piha on ollut täynnä kivi- ja hiekkakasoja en ole saanut laitettua istutuslaatikkojakaan paikoilleen. Taidan siis suosiolla säästää yrttien ja salaattien kasvatuksen ensi kesälle.

Suurinosa kesäpäivistä menee siis reippaasti ulkosalla viettäen ja koti on myös sen näköinen. Vaateläjiä ja kaikkea epämääräistä on ympäri taloa, joten kameran kaivaminen kodin sisustuksen kuvaamista varten ei juurikaan houkuttele. Bongasin kuitenkin niin kivannäköisiä heiniä pyörälenkillä, että niitä oli saatava kotiinkin maljakkoon. Eivätkä nämä todellakaan ole ainoita maljakkokelvollisia heinänkorsia, vaan kauniita heinäkasveja kasvaa nyt paljonkin teiden reunoilla. Eli silmät terkkoina, heinäkuu kun todellakin on nimensä veroinen kuukausi.