Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

maanantai 30. joulukuuta 2019

Kattaus vuoden vaihtumiseen

Joulu on nyt juhlittu, vaikken vielä ole malttanut luopua kaikista joulukoristeista. Kuusikin on edelleen paikoillaan, vaikka se tiputtaa jo neulasiaan aika tavalla. Vielä jos se huomisen jaksaisi olla ilonamme, niin sen jälkeen se saa lähteä lähteä, samoin kuin loput joulukoristeet. Huomenna on vuoden viimeinen päivä, joten tänään suunnittelin kattausta uudenvuoden juhlaan. Ajattelin laittaa pöydälle Marimekon Festivo-pöytäliinan, eli saman kankaan, josta viime vuonna povailin tulevan meidän joka vuotinen pöytäliina uudenvuoden kattauksiin. Ja oikeassa taisin ollakkin, sillä en ole käyttänyt tätä liinaa vielä kertaakaan sitten vuoden vaihtumisen jälkeen. Selvä juhlaliina vuosien vaihtumisiin siis!





Hassua kyllä, mutta saadessani tämän pöytäliinan noin kymmenen vuotta sitten, oli minusta tämä kuosi ja väritys tässä kankaassa aivan karsea. Siksi kangas olikin hautautunut muiden kankaiden alle vuosien saatossa, enkä edes kunnolla muistanut omistavani kyseistä pöytäliinaa. Onneksi en ollut laittanut sitä eteenpäin, sillä nyt se näyttää minusta oikein kivalle meidän ruokapöydän päällä.
Edellistä vuoden vaihdetta juhliessamme keräsin pihalta kuivuneita heiniä maljakkoon toimittamaan kukkakimpun virkaa. Tein saman nytkin ja kävin leikkaamassa kuivuneita heiniä kukkapenkin laidalta. Pienet eripari skumppalasit pääsevät tietenkin myös kattaukseen mukaan. Niitä, vanhoja kynttilänjalkoja ja Sorsakosken aterimia olen keräillyt pikkuhiljaa kirpputoreilta. Iittalan Essence-viinilaseja olen saanut monena jouluna lahjaksi. Iittalan-Teema lautaset olen ostanut saamillani lahjakorteilla ja kankaiset servetit sain työpaikaltani. Ihan kivannäköinen ja periaatteessa halvalla haalittu kokonaisuus juhlakattukseen.



Vaikka kattaus uudenvuodelle onkin tällainen hillitty ja rauhallinen on iltaan suunniteltu menu onkin  sitten ihan jotain muuta. Ajattelimme kokata meille tulevien vieraiden kanssa meksikolaista pääruuaksi ja jälkkäriksi on piparijäätelöä ja juustotarjotin, joten iloa ja väriä on luvassa ruuan ja pöytäkeskustelujen muodossa.

Iloa ja kaikkea kivaa myös teille vuoden vaihtumiseen!


sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Joululankku

Viimeinen viikonloppu ennen joulua. Meillä se tarkoittaa pientä siivoilua ja huomenna on tarkoituksena valmistaa Siipan kanssa muutama vegeruoka jouluaaton ruokapöytään. Olo on jotenkin tosi kepeä, kun ei ole yhtään stressiä vaan mieli on juuri nyt todella levollinen.  Ihan mahtava ja paras fiilis näin lähellä joulua!
Viimeisinä jouluisina sisustusjuttuna asetin ruokapöydälle viime vuoden tapaan joululankun, jonka päälle kokosin ostamiani metsäneläimiä. Iltapäivällä kävimme Pehkon ja Pikkuveljen kanssa keskustassa fiilistelemässä perinteistä Stockmannin jouluikkunaa. Ostimme samalla lankulle  myös uuden eläinhahmon, metsien kruunupään eli hirven. Ehkä tästä tulee uusi jouluperinne ja käymme ostamassa joka vuosi siihen uuden metsäneläimen. Lankkuasetelma sai lisäystä maahan pudonneista kuusenoksista, joita toimme lähimetsästä tuliaisina. Ulkomailta peräisin olevat jättikävyt sain ystävältä, lisäsin nekin lankulle ja pieni taikametsä oli valmis.





Lankku on tosiaan alkuperältään kotimme ulko-oven kynnys, joka vaihdettiin oven vaihdon yhteydessä. Lankun toinen puoli oli mielestäni muotoutunut aikojen saatossa aivan ihanaksi ja säästinkin löytöni, sillä olin aivan varma, että keksin sille vielä uusiokäyttöä. Ja hyvin olen keksinytkin!
   Sijoitin lankun ruokapöydän päähän,  tällöin sitä ei tarvitse olla koko ajan siirtelemässä pois kattuksien tieltä. Meidän nelihenkinen perhe mahtuu oikein hyvin ruokailemaan pöydän ääreen, vaikka lankku pöydän päällä onkin.




Blogi hiljenee nyt joulun viettoon, mutta instagram stooreissa (@miimiinkotiblog) voit seurata leppoisan joululomamme etenemistä. 

Toivotan kaikille kaunista ja tunnelmallista joulunaikaa <3

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Jouluun virittäytymistä

Ne ihmiset jotka etsivät kadonnutta joulumieltään voin lohduttaa teitä - ette suinkaan ole yksin! Tämän hetkinen säätilanne on sellainen farssi, joka hautaa kenen tahansa joulufiiliksen harmaan vesisateen alle.  Koita siinä sitten virittäytyä jouluiseen tunnelmaan, kun nurmikko viheriöi pihamaalla ja talvikenkien sijaan saa jalkaan vetää kumisaappaita. Tässä kumminkin muutama vinkki, joilla kaamoksen aiheuttaman joulutunnelman madaltumisen saan ainakin itselläni nostettua  muutaman pykälän ylöspäin.

Vaikka ulkona onkin vetistä ja synkkää voi sisällä onneksi puuhailla kaikenlaista jouluun liittyvää. Yksi niistä on kuusen hankkiminen. Monilla kuusi tuodaan sisään perinteisesti vasta ihan jouluaaton alla, mutta ainakin nämä viljellyt yksilöt, muovikuusista nyt puhumattakaan kestävät hyvinä sisätiloissa viikkojakin. Kävimme hankkimassa oman kuusen tällä viikolla ja laskeskelin sen säilyvän hyvänä joulun ajan.  Kyllästyn heti kaikkeen jouluun liittyvään viimeistään tapaninpäivänä, joten joulukuusen hankkiminen tuntui hyvältä tähän saumaan, näin siitä ehtii nauttimaankin. Tapaninpäivän jälkeen kun alan olla valmis luopumaan kaikesta jouluun liittyvästä, mutta maltan silti pitää joulukoristeita uuden vuoden aattoon saakka.
Kun kuusi oli kannettu sisään alkoi olohuoneessa leijailla heti ihana metsäntuoksu, joka kohottaa kyllä joulumieltä jo kummasti. Kuusi näyttää näissä kuvissa hieman valjulta koristelujen suhteen, mutta oikeasti se on kyllä oikein kauniin ja tunnelmallisen näköinen. Kieputtelin kuuseen runsaan valosarjan ja Pikkuveli ja Pehko koristelivat kuusen taikataikinasta leipomillani koristeilla.




Koska vähäiset hankkimani  (lähinnä kierrätys-) lahjat ovat kasassa olen jo aloittanut niiden paketoinnin. Muutama paketti illassa ja paketointiurakka on suoritettu ennen ensi viikonloppua. Tämäkin nostaa joulumieltä, kun ei stresseissä sohi menemään papereiden, narujen ja teippien kanssa vaan paketoi kerrallaan vain muutaman lahjan ajatuksella. Tänä vuonna käytän paketoimiseen voimapaperia, joka on halpaa ja jonka voi laittaa lopuksi kartonginkierrätykseen. Päätin jättää paketeista kokonaan nauhat pois, sillä lapset usein vain turhautuvat niihin lahjoja avatessaan. Narujen sijaan leikkasin harkkosaksilla ihan tavallista paperia, johon kirjoitan tussilla- tai painelen leimasin kirjaimilla lahjansaajan nimen. Ekologisempaa kuin pakettinarujen kanssa paketoiminen. Narut tuppaavat myös mennä littanoiksi muiden pakettien seassa, mutta nämä paperivyyhdit pysyvät hyvinä vaikka päällä olisi isompikin lasti paketteja.



Tänään nostin piparitaikinan pakkasesta sulamaan, joten illalla on lasten kanssa tarkoituksena leipoa tämän vuoden ensimmäiset piparit. Veikkaan piparintuoksun olevan myös aika takuuvarma joulutunnelman nostattaja!

lauantai 7. joulukuuta 2019

Lisää valoa älyvaloilla

Kaupallinen yhteistyö: Signify Sweden AB /Philips Hue

Valon määrä vaikuttaa suuresti mielialaani ja vireystilaani. Marraskuu oli todella kaamosmainen ja vaikutti yleiseen vireystilaani merkitävästi. Joulukuu on sentään ollut hitusen parempi muutaman aurinkoisen päivän ja pienen lumipeitteen ansiosta.  Tosin täällä Etelä-Suomessa riemu lumen kanssa loppui melko lyhyeen ja koko viikonlopun on taas satanut pelkkää vettä ja ilma on muutenkin ollut niin kovin harmaa ja masentava. Ripustelemani jouluvalot ovat kyllä kohentaneet jo hieman mielialaa, mutta kaipasin vielä lisää valaistusta.
Meille kotiutui yhteistyön (www2.meethue.com) välityksellä älyvaloja, joita en ollut aikaisemmin kokeillutkaan ja uteliaasti lähdinkin tutkimaan mitä tämänkaltaisilla valaisimilla saakaan aikaiseksi. Makuuhuoneen yöpyödälle asettelin Philips Hue Go -älyvalaisin, jota voi siirrellä kätevästi myös muihin huoneisiin. Ladattuna valaisimella on toiminta aikaa nimittäin kolme tuntia ja ensi kesänä ajattelin kiikuttaa sen myös ulos asti luomaan pihajuhliin tunnelmaa. Valaisin on kivan muotoinen ja toimii hyvin myös perusvalaisimena. Valaisimesta voi valita jopa 16 miljoona eri sävyä, joka heijastaa erilaisilla värisävyillä erilaisia tunnelmia kuten kirkkaita ja energisia värejä tai vaikkapa sinertäviä rentoutumiseen soveltuvia sävyjä.  Toki valaisimesta löytyy myös heräämisiin ja nukahtamisiin auttava toiminto, jolla valaisin luo huoneeseen valoa auringonnousun ja -laskun mukaan. Koska kyseessä on älyvalo, voi valaisinta ohjata kätevästi joko omasta kännykästä Hue Bridge -sillan välityksellä tai sitten värisävyjä voi vaihtaa manuaalisesti itse valaisimesta. Melko eri fiiliksiä valosävyillä saakin makuuhuoneeseen aikaiseksi, riippuen siitä kuinka pimeä huone on ja millaista sävyä väribaletista valitsee.




Olohuoneeseen ja ruokailutilaan pääsi Hue White Ambiance aloituspakkauksen -lamput, jotka myös toimivat Hue Go:n tavoin wlaniin kytketyn Hue Briedge -sillan välityksellä. Niinpä voin vaikka sohvalla istuen vaihtaa kännykällä Hue Philips -äpillä valaistuksen sävyä lämpimästä vaaleaan ja halutessani himmentää tai kirkastaa valoa. Melkoista! Tässä vaiheessa onkin syytä kertoa, etten ole ollut ihan kauhea kattovalaisimien ystävä. Siksi meillä on olohuoneessakin neljä muuta valaisinta, sillä mielestäni kattovalaisimien antama valo on usein niin jyrkkä, että käytän mielelläni enemmän pöytä,- lattia ja seinävalaisimia. Opiskeluaikoina minulla ei välttämättä ollut koko kattossa valaisinta ollenkaan, koska inhosin niin paljon niiden kelmeää valoa. Siksi olenkin todella tyytyväinen näihin aloituspakkauksen E27-lamppuihin, koska pystyn nyt itse säätelemään kattovalaisimien kirkkautta valaisin kohtaisesti ja päättämään haluanko huoneeseen  kylmän valkeaa vai kelmeämpää valaistusta. Philipsin sovelluksen kautta pystyn myös säätelemään valoja päälle ja pois eri huoneisiin etäyhteydellä, jolloin talo vaikuttaa asutulta vaikkemme olisikaan itse kotona. Todella kätevää!



Oma kokemukseni näistä älyvaloista on pelkästään positiivinen. Sekä käyttöönotto, että itse valojen käyttäminen älypuhelimella on tehty todella vaivattomaksi, selkokieliseksi ja helpoksi. Toki jaksan kyllä edelleen kävellä valokatkaisimien luo ja napsutella niistä valoja auki ja kiinni, mutta kyllähän tämä älyvalo maailma on silti kiehtovaa ja kiinnostuneena jäänkin seuraamaan mihin kaikkeen älyvalaistus vielä tulevaisuudessa yltää.

Mukavaa viikonloppua!



// Tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukuun 1.

Joulukuun ensimmäinen päivä, eli ensimmäisen joulukalenteri luukun avauspäivä. Kyllä tätä päivää oltiin taas odotettukin! Pehko ja Pikkuveli ovat olleet molemmat aivan täpinöissään siistä saakka kun kalenteripussukat olohuoneen seinällä olevan jousipatjaan ilmestyivät. Toki heillä molemmilla on myös suklaakalenterit ja yhteinen kuvakalenteri, mutta molempien joka vuotinen kestosuosikki on silti tämä paperipusseihin väsäämäni omatekoinen joulukalenteri.




Tämä taitaa olla kolmas vuosi, kun kokoan joulukalenterin olohuoneen seinälle. Kalenterin sisältö ei ole mitenkään yllätyksellinen viime vuosiin verrattuna. Mielestäni itse tehdyn joulukalenterin ei tarvitse olla kallis tai muutenkaan ihmeellisen erikoinen. Sujauttelin paperipusseihin tuttuun tapaan pikkupoikiin vetoavia kierrätysleluja, joita ostin ystävän lapsilta. Muutaman aineettomankin yllätyksen sujautun lappujen muodossa tänäkin vuonna pusseihin. Lapuista löytyy koko perheen eväsretki olohuoneen lattialle, sekä mukavaa yhteistä puuhastelua muutamalle viikonlopulle, kuten uimahallireissu ja vierailu museossa.





Eilen tuli neljä vuotta täyteen taloon muuttamisesta. Tavarat ovat aika hyvin löytäneet paikkansa, mutta viimeksi eilen pyöräyttelin vähän olohuoneen järjestystä erilaiseksi. Lattiat pitäisi kyllä  maalata uusiksi. Vedin osan lattioista aika vauhdikkaasti valkoisella maalilla edellisenä iltana ennen muutopäivää. Lattiat ovat aika kovalla kulutuksellakin olleet Pehkon ja Pikkuveljen toimesta. Nyt ehkä ne pahimmat ja lattiaa kuluttavimmat leikit ovat vähän jo takanapäin, joten lattioiden uudelleen maalausta voisi jo ajatellakkin.

Tälle viikonlopulle sattui todella kauniit kelit. Aurinko on paistanut ja maassa oleva lumi on luonut muutenkin vähän valoisampaa ilmettä ympärilleen. Käytiin eilen tässä kerrassaan loistavassa säässä poikien kanssa kiertämässä Vuosaaren joulupolku ja metsä oli todella kaunis valkoisine puineen. Toivottavasti joulunakin olisi edes hitusen lunta maassa.

Leppoisaa adventtisunnuntaita!












sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Kuukausi jouluun

Jouluaattoon on tänään tasan kuukausi aikaan.  Viime viikonloppuna ostamani hyasintit, joiden piti avautua vasta jouluviikolla olivat jo kolmen päivän jälkeen täydessä kukassa. Trooppinen puutalo ilmasto taisi pistää kukkimiseen siis ennätysvauhdin. Ruokailuhuoneessa leijuu nyt siis jo vahva jouluinen hyasintin tuoksu. Mielestäni tässä vaiheessa kuuta joulu voi näkyä jo muissakin huoneissa ja virittelin joulutunnelman myös olohuoneen sohvanurkkaukseen.
Viime vuonna yrittäessäni ripustaa valosarjaa kulmaikkunoihin huomasin valojen olevan rikki, enkä saanut ostettua uusia valoja rikki menneen tilalle. Tänä vuonna otin vahingon takaisin ja pääsin asettelemaan kylmän vaaleaa valoa hehkuvan valosarjan tiikkisten verholautojen kätköihin.




Muuten sohvanurkkauksessa on sama jouluilme kuin edellisinäkin vuosina. Kaivelin
Muumi-aiheiset tyynynpäälliset vintin uumenista ja totesin taas tänäkin vuonna niiden värimaailman sopivan meille kuin nakutettu. Uutuutena sohvanurkkauksessa ovat ikkunalaudat, jotka Siippa oli yhtenä iltana asentanut koulussa ollessani. Suhtaudun näihin lautoihin hieman ristiriitaisesti. Ikkunalaudat mahdollistavat kukkaruukkujen tuonnin ikkunan eteen, mutta toisaalta en ole lainkaan tyytyväinen Lokki-verhojen laskeutumiseen kukkalautojen ansiosta. Jatkuvasti kukkiva ja samalla myös kasvava pilkkubegonia pääsi nyt kuitenkin ikkunalle siksi aikaa kun pohdin mitä lautojen kanssa voisi tehdä. Ottaisiko ne kokonaan pois vai lyhentäisi ne sellaiseen mittaan etteivät ne menisi verhojen taakse?

  


Löysin kivannäköisiä valkosia paperikoristeita, jotka kiinnitin pullossa pitkään olleeseen puun oksaan. Olisipa kyllä kiva, kun joulukoristeet menisivät enemmän tällaiseen suuntaan, kuin niihin ihan jäätävän kauheisiin muovisiin kuusenkoristeisiin mitä kaupat ovat nyt pullollaan. 
Viikon päästä päästään avamaan ensimmäinen luukku joulukalentereista. Kalenteripussit ovat jo hommattu ja sisältökin taitaa olla jo kokonaan kasassa, joten pääsen yllättämään Pehkon ja Pikkuveljen joku aamu iloisesti itse tehdyllä joulukalenterilla.


sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Ripaus jouluilmettä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MIIKO DESIGN OY

Valosarja kaapin päällä ja joulutähti ikkunassa - meidän ruokailuhuoneeessa on jo aika jouluista.  Marraskuu on sen verran pimeä ja tylsän harmaa kuukausi, että annoin itselleni taas luvan startata jouluisemman sisustuksen kanssa jo näin kuun puolessa välissä. Aamuisin kun tassuttelen pilkkopimeässä alakertaan luovat ruokaluhuoneen valosarja ja joulutähti ihanan jouluista ja taianomaista tunnelmaa alakerren puolelle. Vaikka olenkin jouluihminen, niin siitä huolimatta olen heti joulun jälkeen olen aina valmis kiikuttamaan kaikki joulujutut säilytykseen vintin puolelle. Siinä mielessä on siis ihan ok olla näiden asioiden kanssa liikkeekkä jo marraskuussa.
Kuulin läheisen kukkakaupan myyvän viherkasveja joulukukkien tieltä -70% hintaan. Pakkohan minun oli mennä kuikuilemaan tarjontaa, mutta kuitenkaan kotiuttanut meille niistä yhtäkään. Sen sijaan ostin muutaman eukalyptuksen oksan, pienen sypressin, sekä muutaman nupullaan olevan valkoisen hyasintin. Hyasintin tuoksu jos joku tuo mielestäni joulufiilistä kotiin. Näiden ostamieni hyasinttien pitäisi kuulema puhjeta kukkaan parin viikon päästä, eli heti joulukuun alussa.


Meidän ruokapöydän uusi vakiovaruste on Miiko:n kaunis teräksestä ja nahasta valmistettu *servettikoppa. Tämä lautasliinateline on Suomessa valmistettu ja sopii hyvin niin arki- kuin juhlakattauksiin. Servettien väriä vaihtamalla se mukautuu kivasti mihin tahansa kattaukseen. Lautasliinatelineen remmin ollessa irroitettava, voi koppaa käyttää myös tarjoilualustana. Tällaiset kauniit ja hyödylliset käyttöesineet arjessa ovat ehdottomia suosikkejani. Varsinkin lapsiperheiden ruokaillessa on todella kätevää, kun servetit ovat aina pöydässä käden ulottuvilla.






Seuraavaksi ajattelin ripustustaa olohuoneen kulmaikkunaan valosarjan, sekä kieputtaa myös yläkerran portaikkon kaiteeseen yhden. Tällä hetkellä tuntuu ettei mikään määrä valoa riitä tätä harmautta taittamaan. Joko sinä olet laittanut joulua kotiisi?


*Servettikoppa saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Joulutervehdykset taikataikinalla

Yllätin itseni tänä vuonna perusteellisesti, sillä ylpeänä voin ilmoittaa tämän vuoden joulutervehdysten olevan jo valmiita!  Kuulun siihen ihmisryhmään joka askartelee joka vuosi joulukortit stressissä ihan viime tingassa ja kultainen joulumieli on siinä mielentilassa hyvin hyvin kaukainen asia. Vaan näin ei käynytkään tänä vuonna. "Kortit" nimittäin ovat valmiita, eikä aikaa, vaivaa tai rahaa uponut niihin juuri yhtään! Näihin taikataikinalla tehtyihin joulujuttuihin olen törmännyt aikaisempinakin vuosina lehtien sivuilla sekä internetissä ja ollut kyllä kiinostunut kokeilemaan sitä itsekkin, mutta kiinnostuksen asteelle asia on kumminkin tätä ennen jäänyt. Tänä vuonna käärin kuitenkin hihat ylös ja kokeilin taikinan valmistamista.

Taikataikinaan tarvitset:

3 dl perunajauhoja (perunajauhoilla taikinasta tulee tarpeeksi tasaista ja valkoista)
1,5 dl suolaa
1,5 dl vettä
1 rkl ruokaöljyä
Piparkakkumuotteja
Kaulimen



Ensin sekoitetaan keskenään perunajauho ja suola. Seuraavaksi lisätään vesi vähitellen joukkoon sekoittaen. Lopuksi lisätään vielä ruokaöljy ja taikina on itsessään valmis. Vaivasin vielä taikinaa käsillä niin pitkään, että se oli massamaista ja helppo käsitellä. 
Tällä ohjeella taikataikinasta valmistuu noin pellillisen verran paistettavaa. Paistoin tekemiäni kuvioita uunissa sadassa asteessa n. tunnin verran, jonka jälkeen käänsin ne ja paistoin vielä toisen tunnin. Tämän jälkeen otin uunista lämmöt pois ja jätin tuotokset uuniin kuivumaan uuniluukun ollessa hieman raollaan. Entistä ekologisemman ohjeesta saa kuivattamalla painetut kuviot kokonaan huoneenlämmössä. Sitä en kuitenkaan osaa sanoa kuinka monta päivää tämä kuivatustyyli mahtaa viedä ennen kuin kuvioit ovat täysin kovettuneet.


Kivoja kuvioita taikinan pintaan saa pyörittelemällä siihen kohokuvioisia lasiesineitä. Kokeilin taikinaan erilaisia vanhoja juomalaseja, mutta silmää eniten miellyttävä kuviointi syntyi Oiva Toikan Kastehelmi-kipolla jonka sivuilla ja pohjalla päädyin tekemään kuvioita taikinaan.  Lopputuloksen kannalta kannattaa työjärjestys tehdä niin, että pyörittelee taikinaan ensin kuviot ja painaa piparkakkumuotit kuvioituun taikinaan. Näin painetut kuviot pysyvät paremmin muodoissaan. Reiät naruja varten kannattaa tehdä tarpeeksi suuriksi, sillä huomasin niiden supistuvan ja menevän jopa kokonaan umpeen uunin lämmössä. Onneksi taikina oli tässä vaiheessa vielä sen verran pehmeää, että sain kairattua niihin uudet reiät. Samoin pyörittelemäni kuviot haalenivat lämmön seurauksena, joten suosittelen pyörittelemään kuviot taikinaan tarpeeksi syvään.





Valmiit kuviot näyttävät vähän pieniltä keramiikka teoksilta ja kuvioden ansiosta ne kaikki näyttävät  myös vähän erilaisilta. Askartelutarvikkeistani löysin erilaisia pakettikortteja ja naruja. Leivonta-aineksetkin löytyivät keittiön ruokakaapista perunajauhoja (0,80 €) lukuunottamatta, joten halvalla selvisin näissä joulutervehdyksissä. Aijon laittaa postipakettien mukana tuomaa kuplamuovia tervehdysten ympärille, jotta ne säilyvät postin mukana kirjekuorissa ehjinä vastaanottajille. Osa kuvioista jää myös meille kotiin hoitamaan joulukoristeiden virkaa. Taikatakinalla askartelu on myös kivaa puuhaa kaikenikäisten lasten kanssa ainesosien ollessa syötäviä ruoka-aineksia, eli vaaratonta vaikka taikinaa eksyisikin pieneen suuhun. Taikinan tosiaan koostuessa vain  ruoka-aineista, sen lopullinen hävityskin tapahtuu ekologisesti biojätteeseen. Annan erittäin vahvan suosituksen taikataikinalle askartelumateriaalina!

maanantai 14. lokakuuta 2019

Pieniä muutoksia ja keskeneräisyyksiä

Ulkona näyttää tähän vuoden aikaan niin kauniille. Meidän pihan hevoskantanja on jo pudottanut puolet lehdistään maahan ja tuuli on riepotellut lehtiä ympäri pientä pihaamme, mutta nyt lehdet saavat vielä odottaa haravointia. Vaikka inhoankin sanaa "ruuhkavuodet" on se kuitenkin ehkä kuvaavin termi tämän hetken elämäntilanteeseen. Lapsien harrastukset ja oma yhditetty työ- ja opiskeluelämä vievät nyt niin paljon aikaa, että oikeastaan kaikki kotona tapahtuva puuhailu pakollisten kotihommien lisäksi on jäänyt aika minimiin. Sunnuntaina siivosin kotiamme hieman perusteellisemmin ja innostuin myös valokuvaamaan olohuonetta syysauringon valaisemana.




Vaihtelin vähän tuolien paikkoja ja kannoin kuistin rottinkituolin olohuoneen puolelle. Tällainen ihan pieni muutos sai olohuoneen näyttämään taas vähän erilaiselta. Usein huonekalujen paikkoja tulee vaihdeltua silloin, kun on hankkinut jonkun huonekalun jolle on löydettävä tilaa, mutta tällaista huonekalujen paikkojen kokeellista vaihtelua kannattaa harrastaa ilman syytäkin, vaikka niiden paikat ehkä jo olisivatkin tuntuvan loksahtaneen paikoilleen. Näin voi löytyä vieläkin kivempi ratkaisu huonekalujen sijoittelemiseen.




String-hylly palasi takaisin olohuoneeseen toimitettuaan jonkun aikaa keittiössä maustehyllyn virkaa. Keittiöön se ei enää mahtunut ja olohuoneen vanha paikka tuntui sille kaikkein luontevimmalle sijoitus paikalle.  Toistaiseksi se on puoli tyhjänä, enkä meinaa keksiä siihen mitään laitettavaa. Puoli tyhjä hylly ei kuitenkaan tällä hetkellä ole prioriteetti listani kärkisijoilla, joten se saa odotella esineitä tyhjille hyllyilleen.
Tällä viikolla tulee muuten kuluneeksi neljä vuotta siitä kun raapustimme nimet paperiin pankissa ja talo siirtyi meidän omistukseen. Jotenkin näitä pieniä keskeneräisyyksiä on oppinut sietämään, vaikka toki haluaisin saatella asiat aina loppuun saakka mahdollisimman nopeasti. Tämä puoli tyhjä String-hylly ja haravaimattomat lehdet pihan puolella ovat hyviä arjen esimerkkejä.  Niiden molempien maaliin saattaminen koittaa kyllä, mutta se päivä ei ollut vielä tänään.