Aamiainen isille

Tänä aamuna pojat antoivat mieluisan isänpäivälahjan koko perheelle nukkumalla oikein pitkään. Itse heräsin meistä ensimmäisenä, mutta jäin silti kaikessa hiljaisuudessa vain makaamaan ja fiilistelemään sängynpohjalle. Arkiaamuisin saan aina juosta juosta kellokaulassa ehtiäkseni suorittamaan pakolliset aamutoimet ennen bussipysäkille säntäämistä, joten tällaisista rennoista viikonloppuaamuista on otettava kaikki niiden tarjoama hitaus irti.
Poikien heräessä menimme yhdessä alakertaan ja aloin valmistelemään meille aamupalaa. Meinasi ihan se herätessä tavoitettu aamurentous päästä unohtumaan, kun huomasin tekemistä olevankin enemmän kuin olin ajatellut ja pelkäsin sämpylöiden (niiden esipaistettujen siis) ja kahvin olevan jo kylmiä ennen kuin kaikki olisi valmista. Viime hetkellä myös päätin, että tällaisena aamuna olisi sittenkin kivempaa syödä aamiainen pöytäliinalla, joten sellainenkin piti vielä nopsaan silittää pöydän päälle.

Itse aamupalahetki meni onneksi  hyvin rattoisasti - kahvi oli vielä kuumaa, sämpylät lämpimiä ja edellisenä iltana valmistamani sienipiirakka oikein maistuvaa. Siippa sai Pikkuveljeltä ihanan itsetehdyn kortin ja Pehko puolestaan oli punonut eskarissa valtavan hienon heijastinnauha avaimenperän. Kyllä meidän isin kelpasi.

Mukavaa isänpäivää!