Joulusisustamista ruokailuhuoneeseen

Ensi viikonloppuna availlaan jo ensimmäisiä joulukalenterin luukkuja ja varsinaiseen jouluunkin on enää kuukausi aikaa. Yön aikana oli sopivasti noussut pieni pakkanen ja valkoinen kuura maassa näyttää kauniilta ja enemmän marraskuun loppuun sopivammalta kuin masentavan pimeät litsläts -kelit, mistä tuntuvat kaikki saavan jo enemmän kuin tarpeekseen.
Innostuin eilen illalla laittamaan jouluisempaa ilmettä ruokailuhuoneen puolelle. Ripustin ikkunaan valkoisen paperitähden ja edellisten vuosien tapaan muotoilin vanhasta mitasta tähden myös ruokailuhuoneen seinälle. Pöydälle asettelin lankun päälle eläinhahmoja, käpyjä ja kirppareilta keräämiäni vanhoja messinkisiä kynttilänjalkoja, jotka ovat ehdottomasti lemppareitani joulukoristeiden saralla.

Perinteistä punaista ei meillä juuri nähdä tänäkään vuonna muuta kuin glögin, jouluomenoiden ja lasten jouluaskartelujen muodosssa. Pehko ja Pikkuveli ovat oikein ilahtuneita lankun päällä olevista eläinhahmoista, jotka tarkkailevat lasten ruokailuja ja joista voi kehittää kivoja tarinoita. Huoneesta puuttuu vielä hyasintin tuoksu, muuten se on osaltaan jo valmis.

Joulukortteja en ole vielä askarrellut, mutta poikien hartaimmat joululahjatoiveet olen ennättänyt jo hankkimaan. Tämän viikonlopun Black Friday -tarjousten sijaan olen ostanut tutuilta ja kierrätysryhmistä todella hyväkuntoisia pelejä ja leluja ja säästänyt tällä keinolla sievoisen summan rahaa käytettäväksi johonkin tarpeelliseen hankintaan. Toki olen joutunut  säätämään kaikenlaisten "yv, av, jono, tuon tuotteen sulle, enpäs tuokkaan" -juttujen kanssa, jotka kuuluvat facebookin kierrätysryhmien toimintaan. Loppujen lopuksi tavarat ovat kuitenkin päätyneet meidän ullakolle odottelemaan sopivaa tilaisuutta, jotta pääsen sujauttamaan ne lahjapakkauksien uumeniin.

P.S. Huomasitteko että blogin ulkonäkö on hieman muuttunut?  Kiitos tästä kuuluu siipalle ja työkaverille, jotka tekivät sen mitä pyysin <3

Ripaus joulua

Karu ja pimeä marraskuu on taas tehnyt tehtävänsä. Tuntuu, että väsyttää enemmän tai vähemmän ihan koko ajan ja energiataso on myös sen mukanen. Koska eletään jo kuun puolen välin parempaa puolta niin päätin, että meillä saa alkaa jo vähän joulu täällä kotona näkymään. Ehkä saan sillä hinattua väsynyttä olemustani pirteämpään suuntaan. Pehko ja Pikkuveli ihailevat jokaisella

ruokakauppareissuilla joulukalentereita, joten ajattelin yllättää pojat sunnuntaiaamuna mieluisalla yllätyksellä.

Tämä on jo kolmas vuosi peräkkäin, kun kiinnittelin joulukalenteripusseja joustinpatjaan kiinni. Pusseista löytyy suklaata ja kaikkea pientä pikkupojille mieluista krääsää, jotka oli jääneet ylimääräisiksi työkaverin lapsilta. Kierrätys toimii hyvin siis tässäkin asiassa. Lisäksi muutamasta pussista löytyy aineettomiakin yllätyksiä. Rustasin paperilapuille nimittäin reissut kirjastoon ja uimahalliin sekä yhteisen piknikin olkkarinlattialle.

Pelkät joulukalenteripussukat eivät vielä riittäneet jouluisen tunnelman luomiseen. Olen ihallut pyöreitä kynttilänpidikkkeitä ja ostin sellaisen roikkumaan kalenterin viereen. Värivalinnasta en ole vieläkään ihan varma. Olisiko musta sopinut meille sittenkin paremmin? Kaunis tuo hopeinenkin kyllä on ja lisäämällä siihen vähän vihreää mukaan tuli siitä entistä kauniimpi.

Aamiainen isille

Tänä aamuna pojat antoivat mieluisan isänpäivälahjan koko perheelle nukkumalla oikein pitkään. Itse heräsin meistä ensimmäisenä, mutta jäin silti kaikessa hiljaisuudessa vain makaamaan ja fiilistelemään sängynpohjalle. Arkiaamuisin saan aina juosta juosta kellokaulassa ehtiäkseni suorittamaan pakolliset aamutoimet ennen bussipysäkille säntäämistä, joten tällaisista rennoista viikonloppuaamuista on otettava kaikki niiden tarjoama hitaus irti.
Poikien heräessä menimme yhdessä alakertaan ja aloin valmistelemään meille aamupalaa. Meinasi ihan se herätessä tavoitettu aamurentous päästä unohtumaan, kun huomasin tekemistä olevankin enemmän kuin olin ajatellut ja pelkäsin sämpylöiden (niiden esipaistettujen siis) ja kahvin olevan jo kylmiä ennen kuin kaikki olisi valmista. Viime hetkellä myös päätin, että tällaisena aamuna olisi sittenkin kivempaa syödä aamiainen pöytäliinalla, joten sellainenkin piti vielä nopsaan silittää pöydän päälle.

Itse aamupalahetki meni onneksi  hyvin rattoisasti - kahvi oli vielä kuumaa, sämpylät lämpimiä ja edellisenä iltana valmistamani sienipiirakka oikein maistuvaa. Siippa sai Pikkuveljeltä ihanan itsetehdyn kortin ja Pehko puolestaan oli punonut eskarissa valtavan hienon heijastinnauha avaimenperän. Kyllä meidän isin kelpasi.

Mukavaa isänpäivää!

Vaaleansininen talo

Lokakuukin ehti vaihtua jo marraskuuksi ja meidän julkisivuremppa on ollut valmiina jo syyskuun lopusta saakka, mutten ole ehtinyt kuitenkaan vilautella kuvia uudistuneesta ulkolaudoituksesta täällä blogissa vielä ollenkaan.

Talon väri oli tosiaan ennen vihertävä, mutta laudoitus oli paikoin huonokuntoinen ja maalitkin osin hilseilleet pois. Itse en pitänyt yhtään sellaisesta rusehtavan vihreästä sävystä ja halusin vaihtaa talon värin kokonaan raikkaampaan suuntaan. Onneksi siippa oli kanssani aivan samoilla linjoilla, eikä värisävystä tarvinnut käydä yhtään kädenvääntöä. Minusta vanhat turkoonsinsiniset kivitalot ovat aina olleet tosi kauniita ja halusin jotain samantyylistä sävyä meillekkin. Kävimme lähimmässä rautakaupassa tutkimassa värisävylastuja ja päädyimme Teknoksen värikartasta sävyyn T7025. Vähän kyllä pisti jännittämään miltä väri tulisi näyttämään itse talossa. Oikeaoppisestihan meidän olisi kannattanut ostaa purkillinen maalia ja koemaalailla taloa eri puolilta, sillä sävyynhän toki vaikuttaa valontulo ja kaikki luonnonvärit ympärillä. Intuitioilla kuitenkin mentiin taas tässäkin asiassa. 

Pystylaudoitus on omaan silmääni kauniimpi kuin vaakalaudoitus, vaikka se on työläämpi- ja näin ollen myös kalliimpi tehdä. Eikä meillä onneksi ollut vaihtoehtojakaan, koska talo on suojeltu ja asemakaavaan se on merkitty pystylaudoituksella. Myös välirimat oli säilytettävä, ja myös ne olisin halunnut ehdottomasti muutenkin säilyttää, sillä ne kuuluvat kuitenkin niin suureksi osaksi talon 50-luvulla luotuun ulkonäköön. Väri on kyllä enemmän vaaleansininen kuin turkoosi, mutta olen väriin kuitenkin oikein tyytyväinen. Sävy ei ole käytetyin puutalon väri näillä meidän kulmilla, jossa rintamamiestalot ja ihan viime vuosina pystyyn nousseet kodit ovat sulassa sovussa keskenään. Väri on piristävän erilainen, muttei kuitenkaan pomppaa liian oudon näköisenä muiden talojen välistä esiin. Nyt se on enemmän meidän näköinen kuin ennen ja noudattaa ulkoakinpäin samaa linjaa kuin sisältäpäin - tarvittavia korjauksia on tehty ja menty osin modernimpaan suuntaan, mutta taloa kuitenkin kunnioitetaan ja sen rintamamiestalomaisen hengen halutaan täällä säilyvän. 

Vanhat kiviportaat olivat hienot, mutta ne alkoivat halkeilemaan siihen malliin, ettei niitä pystynyt enää korjaamaan, joten siippa rakensi niiden tilalle viime vuonna puiset ja vähän leveämmät portaat. Lisäksi halusimme yhtenäisyyttä heti portaiden juurelta alkavaan pergolaosuudelle. Öljysin viime kesänä portaat ja pergolan lattian tummanharmaaksi ja näin puiset osat ovat paremmin linjassa maalamamme talon mustan sokkelin kanssa. Portaiden vieressä kasvaa juhannusruusupuska ja minusta tuohon talonväriin tulee sopimaan hyvin kaikki pelargonit ja muutkin ruusut, vai mitä sanotte?
...Niin ja tuossa portailla olen tosiaan minä aika lailla tasan kolme vuotta sitten, kun kaupat oli juuri tehyt ja talo siirtynyt meidän nimiin. Talo vaan paranee vanhetessan, muttei samaa voi sanoa sen omistajasta :)