Ekologinen sisustaminen

Syksy on taas edennyt siihen pisteeseen, ettei töistä palatessa enää päivänvalo juuri riitä kotona kuvailuun ja tämän johdosta blogi päivittyy vielä verkkaisempaan tahtiin kuin kesäaikaan. Sisustusloggareiden keskuudessa kiertää kuitenkin nyt haaste, johon halusin ehdottomasti osallistua. Aika tiukille tämä osallistuminen meni, mutta ehdinpä kuitenkin mukaan. Haasteen alkuunpanija on ihanaa Keltainen kahvipannu -blogia kirjoittava Pauliina ja haaste kuuluu näin:

"Tuleeko teille ostokrapula uusia hankintoja tehdessä? Mietittekö kuinka suuren hiilijalanjäljen jätätte ostoksia tehdessä? Mietittekö missä tuote on valmistettu, mistä materiaalista ja millaisissa oloissa? Mitkä teidän vinkit olisi ekologiseen sisustamiseen?

En mielelläni osta meille mitään uutena, mutta joitakin hankintoja on tietenkin pakko tehdä suoraan kaupan hyllyltä. Aina tarvitemaansa ei vain löydä käytettynä. Sopivan sohvan löytäminen kierrätettynä on osottautunut joka kerta liian haasteelliseksi ja ne me olemme ostaneet huonekaluliikkeistä. Muuttojen yhteydessä ne on jouduttu myymään eteenpäin, mutta kierrätys on toiminut silloin onneksi tuon suuntaisesti. Viimeisintä sohvaamme etsiskelimme pitkään ja tällä kertaa satsasimme sohvaan vähän enemmän, sillä tämän sohvan on tarkoitus kestää meillä hamaan tulevaisuuteen asti. Viime kesänä löysin oikean kokoisen ja myös näköisen sohvan meidän perheen tarkoitus periin. Sohvakauppojen jälkeen minun oli tarkoitus jäädä vielä keskustaan asioimaan ja kiertelemään muita liikkeitä, mutta toisinpa kävikin. Kun olin toista kertaa liikkeessä katsomassa sohvaa, päättänyt verhoilukankaan ja olin aivan sata prosenttisesti varma, että tämä sohva on meille oikein hyvä niin oli aika tehdä siitä kaupat. Myyjän naputellessa tietojani koneelle kävi oloni yhä tukalammaksi ja tukalammaksi ja kun kaikki oli selvää oli oloni jo aivan hirvittävä. Kävelin liikkeestä suoraa päätä bussiin ja ajelin sillä kotiin. Ostokrapulainen olo on siis näemmä samanlainen kuin seuraavana päivänä juhlien jälkeen - etovaa oloa piisasi niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Onneksi teen näin suuria, kalliita ostoksia kaupoissa aniharvoin. Sellaiset ei selvästikkään sovi minulle.

Melkeinpä kaikki kodistamme löytyvät huonekalut on joko saatuja tai käytettyinä ostettuja. Pienellä korjaamisella ja tuunaamisella olen uudistanut joitakin huonekaluja, mutta suurinmman osan olen antanut olla sellaisessa kunnossa kuin ne ovat ostohetkellä olleet. Vanhat huonekalut näyttävät minusta paremmalle kuin uudet ja tykkään muutenkin ettei kodin jokainen sisustettu nurkka ja huone sovi täydellisen saummattomasti yhteen toisten kanssa, vaikka toki niissä yhtenäinen linja saa säilyäkkin. Vaikka selaankin joka päivä nettikirppiksiä ja käyn usein kirppiksillä, niin en kuitenkaan tee ostoksia ostamisen ilosta tai vain sen takia, että joku esine näyttää kivalle. Nykyisin mietin tarkkaan onko minulla esineelle käyttöä ja mihin sen sijoitan. Tosin poikkeuksiakin löytyy, kuten nämä viime viikolla ostamani Arabian kannu ja simpukanmallinen lusikka. Lusikan ostin matkamuistoksi pariisilaiselta kirppikseltä, mutta kannulle en ole keksinyt minkäänlaista funktioita. Se oli hyvin edullinen ja silmää miellyttävä kapistus, joten ostin sen kuitenkin.

Suosisin mielelläni enemmänkin kotimaisia, tai ainakin euroopassa valmistettuja sisustustuotteita, muttei se valitettavasti ole aina mahdollista. Tehdessäni ostoksia Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen myymälöissä, pääsen aina yllättymään paljonko säästinkään luonnonvaroja ihan pienessäkin ostoksessa. Kassakuittiin nimittäin tulostuu joka kerta Kierrätyskeskuksen luonnonvaralaskurin arvio paljonko luonnonvaroja olisi kulunut vastaavan uuden tuotteen tuottamiseen ja sen elinkaareen. Tämä tieto hätkäyttää minua joka kerta. Kannustankin jokaista ostamaan tavaroita niin pitkälle kuin mahdollista kierrätettyinä ja panostamaan aina sekä uusien, että  käytettyjen tuotteiden hankinnassa laatuun ja tuotteen pitkäikäisyyteen.
Hiilijalanjälkeä syntyy meillä jokaisella väistämättäkin. Omaa ostokäyttäytymistä ja muitakin valintoja voi käydä testaamassa täältä, Sitran julkaisemassa elämäntapatestissä, joka mittaa testaajan hiilijalanjäljen ja antaa myös vinkkejä rahan ja ympäristön säästämiseksi.
Joulu on tulossa kauppoihin jo kovaa kyytiä ja joulumanian iskiessä päälle on hyvä miettiä voisiko hikipajoissa valmistetun, halvalla hintamerkinnällä varustetun muovisen sisutukrääsän korvata jollain itse tehdyllä kierrätys jutulla, tai ehkä jollain kotimaisella ja ekologisemmalla vaihtoehdolla.
Ja tarvitseeko sitä aina edes hankkia yhtään mitään?