Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Greipistä Mulperiin

Syksy on tuonut mukanaan kivoja muutoksen tuulia meidän olkkarin puolelle. Hartaasti odotettu uusi sohva (iso Jee!) saapui pari viikkoa sitten ja tämä luonnollisesti käynnisti pienen muutosprosessin koko olkkarin osalta. Olin jo vuoden päivät ollut aivan kyllästynyt meidän olohuoneen Greipin väriseen seinään, vaikka se tavallaan tosi pirteä olikin. Eräänä viikonloppuna tartuin vihdoin pensseliin samalla kun pidin seuraa sairasvuoteella makoilevalle Pehkolle. Yhden seinän maalaamiseen ei kauaa aikaa mennyt ja lopputuloksesta tuli oikein rauhallinen ja varmaan myös joidenkin mielestä myös ihan tylsä ja liian tavallinen.






Maalasin seinän samalla maalilla, jolla maalasin alkuvuodesta myös meidän yläkerran eteisen, eli sävynä toimi Tikkurilan Mulperi H484. Maalia ei välttämättä tajuaisi edes samaksi, sillä yläkerran eteisessä ei ole ikkunoita ja sävy on siellä selvästi beigempi, kun taas täällä valoisassa olohuoneessa sävy näyttää enemmän harmaammalta. 
Siirsimme kirjahyllyn Siipan ehdotuksesta sohvan vierestä Mulperi-seinän eteen nyt olohuone näyttää ihan erilaiselta. Suosittelen todellakin koittamaan vaikka vain yhden seinän maalausta/tapetointia ja pientä huonekalujen pyörittelyä, se todellakin virkistää. Itse ainakin koitan mielleni uusia juttuja, eikä mikään seinämaali tai tapettivalintani ole tarkoitettukaan kestämään ikuisia aikoja. Tavara- ja varsinkin huonekalu hankinnoissa teen paljon pidemmän - ja toivottavasti myös jopa ikuisia hankintoja, mutta tämä ei päde kohdallani seinien pintoihin. 
Muutoksen myötä saimme myös molempia tyydyttävän ratkaisun ikuisen perheriidan kohteeseen, eli kajareihin. Itse toivoisin kajareiden olevan pienet ja huomaamattomat, äänenlaadulla ei ole oikeastaan niin väliä. Siippalle taas ainoa merkittävä tekijä kajareisa on nimenomaan se äänenlaatu ja noista isoista möhkäleistä käydäänkin vääntöä aina tasaisella aikavälillä. Nyt ne laitetiin kirjahyllyn molemmin puolin ja ollaan molemmat siipan kanssa tyytyväisiä niiden uuteen sijoitteluun. Enää ei tarvitse kuin saada nuo lattialla viistävät johdot siististi kouruihin piiloon.



Pitkä senkki muutti taas kirjahyllyn tilalle. Seinä sen yläpuolella näyttää vielä niin kovin tyhjältä, mutta ei kauaa. Tässä sohvalla maatessani minulla on ollut hyvää aikaa haudutella mietintämyssyssäni muutamia juttuja seinälle, mutta toteutusasteelle en ole vielä päässyt. Ollaan nimittäin Pikkuveljen kanssa molemmat oltu potilaina Pehkon syysflunssan jälkeen, joten tämä viikko on ollut vain yhtä lepäilyä ja sisällä oloa. 
Täältä muuten löytyy kuvia siitä, miltä olkkari näytti Greipin väisine seinineen kolme vuotta sitten heti muuton jälkeen ja sieltä löytyy myös kuvia, miltä tila näytti ennen meidän muuttoa ja remppan alkua.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Julkisivuremppa

Julkisivuremppa on edennyt jo niin hyvää vauhtia, että meillä on kaksi seinää talossa jo ihan täysin valmiina.  Tulevalla viikolla valmistuvat kuulema  myös loputkin kaksi. Nyt kaikista seinistä löytyy jo Ekovillat ja tuulensuojalevyt ja ristikoolaukset eli enää niistä puuttuu enää itse ulkoverhous.
Tätä remppaa emme tehneet itse, vaan ostimme siihen tekijät. Ihan siitä syystä, että siihen olisi mennyt kumminkin jonkun verran aikaa ja koska lapset ovat vielä sen verran pieniä, että he kaipaavat seuraa, niin olisi tuntunut vähän laiminlyönniltä jos olisimme puuhastelleet kesän vaan ulkolaudoituksen parissa. Ja kun remontoidaan vanhaa taloa, niin on aina varauduttava myös yllätyksiin, eli kuukauden homma saattaa hyvinkin venyä paljonkin sen yli, mihin on varautunut. Jos siis vastaan tulee kosteusvaurio tai muu yllättävä tekijä. Tässä vaiheessa voimme huokaista onneksi helpotuksesta, sillä mitään sellaista ei putkahtanut vastaan ulkoverhouksen alta vastaan, vaan kaikki purut olivat kuivia ja kaikki puuosat terveitä ja hyväkuntoisia.





Syy miksi teimme näin ison julkisivuremontin, emmekä tyytyneet vain ulkoverhouksen uusimiseen, on ihan puhtaasti ekologinen. Pelkkä ulkoverhouksen uusiminen ja maalaaminen olisi toki ollut huomattavasti halvempi vaihtoehto, mutta Suomen talvi on pitkä ja välillä yllävänkin kylmä ja toki haluamme säästää mahdollisimman paljon lämmityskustannuksissa. Meidän talossa on maalämpö, mikä on edullinen vaihtoehto, mutta kyllähän sitä lämpöä karkasi jatkuvasti myös ulos harakoille. Toinen syy purujen poistoon oli se, että halusimme tietää kaiken tosiaan olevan kunnossa ulkoverhouksen alla. Ulkoverhous nimitäin oli aika kärsinyt, eikä pelkkä maalaaminen olisi millään siihen riittänyt. Mutta kuten aikaisemmin totesinkin, olivat purut tosiaan kuivat kaikkialta. Olin kyllä aika varma, että näin asia olisikin, mutta nyt siihen saatiin ainakin varmuus. Sahanpurut imettiin tosiaan pois ja eristeeksi vaihdettiin tällaiseen vanhaan taloon sopivaa Ekovillaa. Ekovilla on hengitävä materiaali, joka on nimensä mukaisesti myös ekologinen vaihtoehto, sillä se on valmistettu kierrätetystä puukuidusta, joten sen valmistusprosessin kuluttama energia ei ole suuri.







 Syyskuu on ollut aika lämmin ja osa ikkunoista oli alku rempassa vähä raollaan, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että purua löytyi myös sisäpuolelta ja varsinkin ikkunanväleistä. Tuon purujutun ansiosta onkin onni etten panostanut piha- ja istutushommiin vielä tänä vuonna ja jätin tarkoituksella ikkunanpesun tänne syksyyn saakka. Sitä taas en sitten taas tajunnut, että kun ulkolaudoitusta kiskotaan irti, niin siinähän tosiaan tutisee se talon seinämä minkä parissa ollaan ahertamassa. Pari seinää vasteen nojaavaa peiliä kokikin sen vuoksi ruokahuoneessa vähän ikävän kohtalon ja keittiössä olivat Arabian maustepurkin niin hyllynreunalla, että seuraavassa hetkessä nekin olisivat tulleet alas. Eli tosiaan opetuksen sanana julistan, että tämmöisissä remonteissa kannattaa laittaa aarteet seiniltä turvaan.

Siippa pohjamaalasi ja slammasi talon sokkelin. Päädyimme mustaan sokkeliväriin ja kun pohjamaalaus oli tehty olime molemmat sitä mieltä, että o-ou, on se kyllä tosiaankin musta. Nyt kun puolet seinistä on valmiina, niin musta sokkeli näyttääkin itseasiassa valmiissa lopputuloksessa oikein hyvältä.
No minkäs värinen meidän talosta sitten tuli? Sitä tietoa pidättelen vielä sen aikaa, kunnes loputkin seinät ovat täysin valmiita, mutta sen voin paljastaa , että itse olen ihan fiiliksissä uudesta talon väristä!

perjantai 14. syyskuuta 2018

Habitare 2018

Lippu Habitareen saatu: Messukeskus

Keskiviikkoaamuna olin kärppänä monen muun sisustusintoilijan tavoin Messukeskuksella odottelemassa mitä Suomen suurin sisustus-, huonekalu- ja designtapahtuma pitäisi tänä vuonna sisällään. Olen kahtena edellisenä vuotena ollut oikein tyytyväinen näihin messuihin, enkä joutunut pettymään Habitaren antiin tänäkään vuonna. Ehkä sellainen yksittäinen WOW-elämys jäi puuttumaan, mutta olin kokonaisuuteen kuitenkin oikein tyytyväinen. Habitaren taso on viime vuosina kohentunut merkittävästi ja oli ilo kierrellä ja katsella kauniita osastoja Pilviraitti blogia kirjoittavan Viivin kanssa.

Tämän vuoden Habitareen mahtui paljon harmonisia ja luonnonläheisiä sävyjä kuten beigeä, ruskeaa, harmaata ja luonnonvalkoista. Raikkaita ja iloisia värejä, sekä kontrasteja mahtui onneksi myös joukkoon mukaan esimerkiksi keltaisen ja vaaleanpunaisen muodossa. Suosikki osastojani olivat viime vuoden tapaan Annon, Marimekon, ja Hakolan osastot. Myös Signals-trendinäyttely oli ehdottomasti messujen parasta antia.









Rakastamaani sormipaneelia ja puurimoja näkyi messuosastoilla todella paljon, samoin kuin pyöreitä ja kaarevia muotoja. Pehmeitä pintoja taas ilmeni mm. sametin ja aivan ihanien suurikokoisten ja näyttävien villamattojen muodossa. Kukkia ja viherkasveja oli edelleen paljon, mutta eukalyptuksen oksat olivat selvästi kokeneet voittajansa - erilaisia sisustusheiniä pystyi nyt bongaamaan lähes joka osastolta.











Messujen haasteelliset valot olivat vähän liikaa kaltaiselleni amatöörikuvaajalle, joten osastot eivät oikein pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa, mutta menkää ihmeessä itse paikan päälle katsomaan! Habitare on auki vielä viikonlopun ajan ja perheen pienemmätkin viihtyvät varmasti Habi Kids alueella, jonne pääsimme Pehkon kanssa tutustumaan ennakkoon jo alkuviikosta. Ainakin Pehko piti tästä Toukan valtakunta -teemasta todella paljon ja luonnehtikin siellä viettämäämme iltaa superkivaksi. Habi Kids-alueen päivittäiseen ohjelmaan voi käydä tutustumassa täältä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Peikonlehti

Perjantai-iltana selaisin hajamielisesti kännykkääni odotellessani muuta perhettä palaavaksi kauppareissulta. Siinä selaillessani silmiini osui facekirpparin myynti-ilmoitus peikonlehdestä vaivaiseen 10 euron hintaan. Olin varma, että siihen olisi kerääntynyt jo mittavan kokoinen jono, mutta kappas vaan, olinkin ensimmäinen ostajaehdokas kasville. Ilmeisesti ihmisillä on muutakin tekemistä perjantai-iltaisin kuin facekirppareiden selailu, mikä on tässä tapauksessa vai minun onneni. Ostajia alkoi kyllä pulpahdella kasville hyvään tahtiin myöhemmin, mutta siinä vaiheessa olin jo sopinut myyjän kanssa noutavani  peikonlehden vielä samana iltana. Myyjä kehotti hakemaan kasvin autolla ja lähtiessä nappasin mukaan vielä Ikea-kassin johon arvelin peikonlehden hyvin mahtuvan. Valokuvat tunnetusti vääristävät, sillä siitä kassista ei ollut hakutilanteessa mitään apua - kasvi tosiaan on nimittäin ruukkuinen päivineen aika kunnioitettavan kokoinen.




Olin suunnitellut sijoittavani kasvin olohuoneeseen, muttei sille löytynyt millään paikkaa sieltä, joten se päätyi ruokailutilaan. Vihreällä arkistokaapilla on melkein tarpeeksi korkeutta kasviin - alimpien lehtien kärjet pyyhkivät nimittäin hitusen puulattian pintaa. Peikonlehti on muutenkin vähän reppanan näköinen ja sen entinen omistaja kertoikin kasvin jääneen viime aikoina aika pitkälti ilman hoitoa. Olenkin päättänyt antaa kasville paljon rakkautta ja substralia, mutta mitä vielä? Olen huomannut huomattavasti pienemmän peikonlehteni pitävän ainakin sumuttamisesta ja tasaisesta kastelusta. Ajattelin tukea kasvia myös paremmin kukkakepeillä, mutta jos jollain peikonlehtikuiskaajalla on vielä hyviä konsteja tämän minun kasvini piristämiseen niin otan kaikki vinkit ilolla vastaan!





 Juuri vähän aikaa sitten kiikutin tuolta huoneesta muutamia huonekasveja pois, kun siellä alkoi olla vähän liiankin viidakkomainen tunnelma ja nyt sitten korvasin nämä lähteneet tällaisellä jättiläismäisellä peikonlehdellä. Mutta on se kyllä komea ja toivon tosiaankin huolenpidollani saavani  sen vielä oikein reippaaksi ja elinvoimaiseksi.