Todellista arkea

Blogi- ja instakuviani katsellessa voisi helposti erehtyä luulemaan, että asustelemme melko siistissä kodissa, jossa lelut ovat järjestyksessä lastenhuoneessa ja muutenkin tavarat ovat hyvässä ojennuksessa. Tämän maaliskuun postaushaasteen myötä paljastan kuitenkin asioiden todellisen laidan: meillä on hyvin harvoin sen näköistä millainen näky kuvistani välittyy.

Carita ihanan Char and the City -blogin takaa keksi meille hauskan aiheen maaliskuun haasteeseen, joka kuuluu näin "Sisustusblogeja selaillessa usein unohtuu se, että sisustusbloggaajan(kaan) kotona ei aina ole supersiistiä, vaan ihan tavallista elämää siellä vietetään. Koska blogit ovat nykyään niin viimeisen päälle viilattuja, tuodaan sekaan pientä arkirealiteettia. Sisustusblogiin valokuvaavan etu on siinä, että kauniin asetelman vierellä olevan kaaoksen voi rajata pois. Mutta minkälainen olisi behind the scenes -kuva, jossa mitään ei rajata pois?"

Suurin syyllinen kodin välillä melko kaaoottiseen meininkiin ovat Pehkon ja Pikkuveljen lelut. Niitä on ihan joka paikassa. Voin myöntää tässä nyt ihan avoimesti, että kuvia ottaessani siirtelen leluja joko suoraan lelukoreihin tai sitten vain työnnän niitä kameralta piiloon jonnekkin takavasemmalle. Nämä kuvat on otettu melko heti imuroinnin jälkeen. Sotkua kasaantuu siis välittömästi, eli ihan siistiä meillä ei oikestaan ole oikein milloinkaan. Paitsi silloin kun lapset ovat menneet nukkumaan ja joko minä tai siippa ollaan siivottu viimeisetkin lelut piiloon noihin Ikean mustiin säilytyskoreihin.
Sama lelukaaos näyttäytyy sitten heti taas aamulla lasten herätessä.

Toinen päivittäinen näkymä on tuo pyykkiteline. Muuttaessamme tähän taloon toivoin hartaasti saavani kodinhoitohuoneen, jossa tätä pyykkirumbaa voisi rauhassa pyöritellä suljettujen ovien takana, mutta tänne työhuoneen puolelle tämä pyykinkuivausteline kuitenkin päätyi. Pojat ovat vielä sen verran pieniä, että pyykinpesukone laulaa meillä lähes päivittäin. Näin ollen tämä ruma pyykkiteline on pystyssä tässä huoneessa oikeastaan aina.
Eteisessähän meillä ei todellisuudessa roiku (varsinkaan tähän vuodenaikaan) vain muutama toisiinsa sopiva vaatekappale, vaan naulakko pursuaa neljän ihmisen ulkoilutamineista, matto on asiaankuuluvasti rullalla ja toki niitä leluja on kantautunut myös tähän tilaan.

Meidän keittiö on aika pieni ja laskutilaa on suht´ vähän, joten keittiö näyttää heti kaaosmaiselta jos tasoille jää vähäänkään lojumaan tavaraa. Ja tottahan toki sitä tavaraa jää. Meitä kun ei ainakaan voi siivoilun suhteen kutsua mitenkään fanaattisiksi. Meillä ei esimerkiksi ole kerran viikossa tapahtuvaa siivouspäivää, vaan siivoillaan aika lailla fiilispohjalta, eli silloin kun siltä tuntuu. Toki paikkoja järjestellään, mutta perus imurointi-,pölyjen pyyhintä-,lattioiden luuttuamis -kaava jää huomattavasti vähemmälle toteutukselle. Välillä huomaan omista kuvistani, että hupsista vaan; ruokapöydän alunen on täynnä leivänmuruja tai että hyllytasot ovat aikamoisen pölyn peitossa. Yleensä en kumminkaan päästä kotia ihan mahdottomaan kuntoon, vaan saan jossain vaiheessa vimmatun siivousvimman ja pistän niin sanotusti tuulemaan.

Virvon, varvon

Kuten edellisenäkin vuonna, niin myös tänä vuonna askartelimme pääsiäisoksat pääosin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kädentaitopalvelu Näprän askartelutarvikkeilla. Pehkon ja Pikkuveljen mielenkiinto askartelua kohtaan ei kyllä järin kauaa kestänyt, joten oksien askartelu siirtyi pääosin minun kontolleni. Se ei kyllä sinänsä haitannut, sillä tämän tyyppinen näpertely on oikein mukavaa puuhaa. Askarrellessa ja suunnitellessa väriyhdistelmiä oksiin ja keksin myös ihan täydellisen William Morris -tapetin meidän ruokailuhuoneeseen. Siitä toivottavasti tuonnempana.

Itse kävin paljon lapsena virpomassa ja silloin tehtailin oksia lähinnä suklaamunan kuvat silmissäni kiiluen. Näihin oksiin yritin vähän enemmän panostaa, sillä onhan kivasti askerrelulla oksalla paljon mukavampi virpoa, kuin sellaisella mistä näkee heti, ettei paljoa ole viitsitty aikaa ja vaivaa oksan eteen nähdä. Tämä siis ei tietenkään päde ihan pikkulasten tekemiin pääsiäisoksiin, joissa saattaa olla vain rypistynyt silkkipaperi ja kieli keskellä suuta kiinnitetty värikäs sulka. Tällaiset oksat ovat vaan niin superhellyyttäviä.

Näprän pääsiäispussit sisälsivät sulkia , silkki-, sekä muita värikkäitä papereita. Muutamaan oksaan laitoin kiinni virkattuja paloja pitsiliinoista, nekin ovat Näprän osastolta ostamiani.
Viikko sitten kylvämäni kissanruoho on noussut jo hienosti esiin. Viime vuonna ostin pääsiäisruohon valmiina, sillä muutamana edellisenä pääsiäisenä en saanut ruohoja syystä tai toisesta lainkaan kasvamaan. Kissanruohoa taitaa siis selkeästi olla edeltäjiään helpompaa kasvattaa.

Tänä vuonna meiltä lähtee naapurustoa virpomaan pääsiäisvelho, jolla on apurinaan pääsiäispeikko. Tuohikorit ovat valmiina ja virpomisrunot hyvin opeteltuina. Toivottavasti meidänkin oven taakse eksyy pieniä pääsiäisnoitia värikkäine vitsoineen.

Iloisen värikästä palmusunnuntaita!

Uuden alkuja

Kevät on tehnyt sen taas! Tekisi mieli uudistaa kodin jokaisen huoneen ilmettä - vaihdella huonekalujen paikkaa, maalata ja tapetoida seiniä, ja tehdä muutenkin uudistuksia vähän sinne ja tänne. Tänään vaihdoin huonekasvien mullat ja laitoin kevätinnostuksissani vähän uutta versoakin kasvamaan.

 Edellisestä mullanvaihto kerrasta onkin vuosia aikaa, joten ihan tarpeeseen multien vaihto kasveille tulikin. Muutaman kohdalla jo ihmettelin, miten kasvi enää on edes elossa sellaisella kasvualustalla. Toivottavasti uudet mullat saavat kasvit kukoistamaan entistä paremmin.

 

Lisäksi kokeilin istuttaa basilikan-, tomaatin- ja ruohosipulin siemeniä. Menin läheiseen myymälään ostamaan turveruukkuja, mutta harmikseni ne olivat loppuneet. Ostin sitten vähän huonolla omallatunnolla vastaavanlaiset muovisena. Olimme juuri kiikuttaneet kaikki muovit ja kartongit kierrätykseen, joten siemenille ei olisi löytynyt kotoakaan mitään materiaaleja mistä tehdä niille ruukkuja. Onneksi sentään pääsin hyödyntämään take-away sushien laatikoita, joista teimme Pehkon kanssa ruukuille minikasvihuoneet.

 

Nyt sitten vain jännäämään alkaako mitään vihreää ruukuista pilkistämään. Mikäli jollakin on jakaa hyviä vinkkejä tähän alkuvaiheeseen joko basilikan, tomaatin tai ruohosipulin osalta, niin ottaisin kaikki tiedot hyvin kiitollisena vastaan.

Lokki -kangas ja kierrätyslöydöt

Tykkään ihan hulluna Marimekon kuoseista ja yksi kestosuosikkini niistä on Maija Isolan vuonna 1961 suunnittelema "Lokki". Itseäni kuosissa viehättää sen ajattomuus, yksinkertaisuus ja samalla kertaa se on myös hyvin moniulotteinen, sillä kuosi käy niin moneen käyttötarkoitukseen. Meidän olohuoneestahan löytyy Lokki -verhot ja nyt sovittelin tätä kangasta myös ruokapöydän päälle, minne se myös istuu erinomaisesti. Idean Lokki -pöytäliinaan sain Marimekon mainoksesta ja tätä kuosia löytyy tänä keväänä myös Marimekon vaatteista. Arvatkaa vain himottaisiko ostaa? Eritoten täyspitkä Tykky Lokki-hame on todella superkaunis! Voisin maastoutua sellaisella hameella täydellisesti olohuoneen ikkunoiden tuntumaan tai sitten tänne ruokapöydän ääreen.

Viime viikolla pistäydyin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen uuden myymälän kutsuvieras avajaisissa Vantaan Porttipuistossa (osoitteessa Porttisuontie 7). Tämän uuden myymälän tilat ovat todella valoisat ja siistit ja sieltä löytyy myös hauskoja virikkeitä kierrätyssisustamiseen - suosittelen pistäytymään! Ihan tyhjin käsin en avajaisista poistunut, vaan mukaani lähti suloinen kukkaruukku ja kaadin. Tänä vuonna meiltä valmistuu taas kierrätysmatskuilla koristeltuja pääsiäisoksia, sillä ostin myös  Näprän osastolta askartelumateriaaleja Pehkon ja Pikkuveljen virpomisoksia varten. Lisäksi sain mukaani S-ryhmän hävikkikukkia, joita Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus saa lahjoituksena. Kukat ovat siis laadullisesti hyviä, mutteivät vastaa S-ryhmän laatukriteereitä, eikä niitä siksi voi laittaa myyntiin. Kierrätyskeskuksen kautta kukkaset kuitenkin pääsevät ilahduttamaan ihmisiä. Kuinka hienoa kiertotaloutta!

 

Ihanaa alkanutta viikkoa!