Juhannuskattaus

Juhannuksen sää oli vaihteleva, vaikkei vettä onneksi tullutkaan kuin yhden pikaisen kuuron verran. Katsoin kumminkin parhaimmaksi kattaa pöydän aattona sisätiloihin. Toki ulkona syömisessä on oma viehätyksensä, mutta nautin enemmän syömisestä lämpimissä olosuhteissa.

Juhannusliinaksi valitsin Finlaysonin Leinikin. Kangas onkin teemaltaan oikein passeli tällaiseen keski-kesän juhlaan. Lisäksi siihen oli helpo yhdistellä astiakaapista löytyviä keltaisia ja valkoisia Teema -lautasia, luonnonkukista puhumattakaan. 

Poimin omasta pihasta luonnonkukkia erilaisiin laseihin, jotka toimittivat tässä tapauksessa pikkumaljakoiden virkaa. Lasit asettelin riviksi keskelle pöytää. Tällaisten matalien kukka-asetelmien käyttö onkin hyvä ratkaisu, kun pöydän ympärillä on useita istujia. Tällöin näkee kaikki ruokailijat, ilman että joku pöydässä istuja hautautuisi kokonaan korkean kukkapuskan taakse. 

Ihme kyllä kangas ei mennyt pahemmin likaiseksi viikonlopun aikana, joten se on pöydällä edelleen. Myös kukat ovat melko hyväkuntoisia ja taitavat selvitä pöydällä ainakin alkuviikon ajan. Ruokailuhuone näyttää nyt ihanan kesäiselle kankaan ja kukkasten ansiosta. Edellisessä kodissa käytin paljon pöytäliinoja ruokapöydällä, tääällä nykyisessä olen tainnut laittaa liinan pöydälle vain juhlatilanteissa. Tähän asiaan pitää kyllä selvästi tehdä muutos.

Piha ja pergola

Viime päivät ovat olleet sään puolesta oikein ihanteelliset pihahommiin ja paljon ollaankin saatu aikaan . Vietin viikonloppuna 15 h maalaten meidän vasta valmistunutta pergolaa ja huh - nyt se on maalattu. Siitä tuli juuri sellainen kuin olimme suunnitelleetkin. Kiitos tästä kuuluu kyllä taitavalle siipalle, itse nimittäin hoitelin prosessissa pelkästään maalauspuolta. Pergola odottelee vielä puutarhakalusteita, valoja ja muuta sisustusta osakseen, mutta vilauttelen siitä kuvia jo tässä vaiheessa. Suunnitelmissa on vielä istuttaa villiviiniköynnöksiä pergolan sivuille. Terassiosuus tulee myös laajenemaan sivuille yhden askelman verran. Lisäksi meiltä on hajoamassa sopivasti ulkoraput ja niiden uusimisen yhteydessä jatkamme portaita suoraan tuolle terassille.

Viikonloppuna puhkesi pihan lempparipuskani eli juhannusruusu hiljalleen kukkaan. Tuoksu on taas kerta kaikkisen ihana. Täytyy myöntää etten ennen ollut yhtään ulkoruusujen ystävä, ennen kuin muutimme tähän taloon. Juhannusruusupuskan puhjetessa pikku hiljaa täyteen kukkaansa, olin kerta kaikkisen lumoutunut sekä sen kauneudesta, että sen tuoksusta. Viikonloppuisin juon usein ulkorapuilla aamukahvit tämän puskan vierellä ja seurasin miten puskaan alkoi vähitellen kehkeytyä ensin nuppuja ja sitten niitä odotettuja kukkia. Toin oksia myös sisälle, vaikkeivat ne kovin kauaa hengissä maljakossa säilykkään. Juhannukseksi niistä saa kyllä ihanan kimpun pöydälle.

 Istutin meille viikonloppuna myös aidannepensaiksi koristearoniaa ja naapurit puolestaan hoitelivat toiselle rajalle norjan angervoa. Yhdelle sivulle on vielä tulossa tuijaa. Tämän jälkeen sitten meillä on vihdoin raja-aidat tontilla! Tuntuu, että koko piha on muuttunut ihan erilaiseksi pergolan ja näiden rajapuskien myötä. Haluasin istuttaa meille vielä lisää valkoisia syreeneja ja siirtää kaikki pihalla siellä täällä kasvavat pionit yhteen ja samaan paikkaan. Tykkään enemmän selkeistä kasvi- ja kukka kokonaisuuksista kuin että niitä on paljon erilaisia yhdessä kohdassa.

Toivottelen kaikille tässä vaiheessa jo oikein mukavaa juhannus viikonloppua! Itse olemme kotosalla ja toivottavasti pääsisimme grillaamaan ja hyödyntämään uutta pergolaa viikonlopun aikana.

Puinen porrasjakkara

Olin ihan alunperin ollut sitä mieltä, että meidän keittötason alle kuuluisi ihana vanha puinen porrasjakkara. Sellainen ei kuitenkaan tullut silloin vastaan, joten tyydyin Ikean versioon, joka on alusta pitäen ollut maalaus- ja remppaoperaatioissa mukana ja tietysti sen ulkokuori on nyttemmin sen mukainen. Vanha puinen versio oli minulla kuitenkin mielessä ja välillä olen nettikirppareilta katsellut löytyisikö sieltä meille toivomaani jakkaraa, muttei oikeanlaista tullut kuitenkaan vastaan. Kunnes sitten eräs tuttu tarjosi meille huonekaluja erään tilan tyhjennyksen myötä ja mikäs siellä joukossa olikaan - juuri sellainen porrasjakkara, jota olin meille ajatellut!

Ruskean sävyt eivät lukeudu lemppariväreihini, mutta tässä jakkarassa ruskea toimii erinomaisesti. Se sopii niin paljon paremmin keittiön väreihin ja tunnelmaan kuin musta edeltäjänsä. Ulkonäkönsä lisäksi jakkara on myös käytännöllinen väline työtason alla - yllän nimittäin sen avulla kiipeilemään muuten minulle ulottumattomissa oleville keittiön yläkaapeille. Mitään joka päiväisessä käytössä olevaa tavaraa ei niissä kyllä tämän vuoksi säilytetäkkään.

Jotain astioitakin olen meille kotiuttanut. Löysin Kierrätyskeskukselta Aino Aallon kulhon muutamalla eurolla. Jokin tämän sarjan tuotteissa viehättää minua suuresti. Omistan myös suuremman kulhon harmaana, sekä harmaita ja sammaleen vihreitä laseja. Usein olen pyöritelyt käsissäni myös Aino Aallon lautasia, mutta toistaiseksi olen kuitenkin ollut ostamatta niitä. 

Ystävältä sain kivan keltaisen emalikulhon ja valkoinen emalikattila tuli meille samasta osoitteesta kuin jakkarakin.

Tuhannet kiitokset kaikille keittiösetin arvontaan osallistuneille henkilöille. Oli niin ihanaa lukea teidän jättämiä kivoja kommentteja ja postausideoita. Diy, remppaus, sisustus ja kirpparointi mainittiin aika tasaisesti lähes kaikissa kommentissa, joten jatkan tällä hyväksi havaitsemallani linjalla :)

Arvonnan voittajaksi nousi Hannele Ruusukummusta ja olenkin ollut häneen jo yhteydessä. Uutta keittiöaiheista arvontaa on muuten kesän aikana vielä tulossa, joten kannattaa pysytellä kuulolla!

Kiitokset päiväkodin tädeille

Kiikutin tänään Pehkon ja Pikkuveljen päiväkodin tädeille tomaatin taimet kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Veljesten päiväkotitaival jatkuu vielä juhannukseen saakka, mutta koska yhden tädin kesäloma alkoi jo nyt, niin kannoin taimet sitten samaan syssyyn kaikille.

Idean taimipussiin nappasin netistä - ja sen jälkeen idea onkin tullut vastaan useampaan otteeseen. Luulenpa siis, että tänä keväänä aika moni opettaja ja päiväkodin täti saa lapsilta näitä "nettihitti" pussukoita, mutta miksipä ei - sanoma on kuitenkin niissä niin suloinen. 

Alunperin olin ajatellut sujauttaa pusseihin basilikan tai muun vastaavan yrtin, mutta ostin askartelukaupasta ihan liian isoja paperikasseja tähän tarkoitukseen. Testasin taimimyymälässä erilaisia yrttejä kassiin, mutta ne kaikki näyttivät niin kovin onnettoman pienille ison kassin uumenissa. Tomaatin taimet olivat sopivan kookkaita ja kukkarollekkin sopivan hintaisia, joten valinta oli näin ollen helppo. Toki kassiin olisi voinut sujauttaa kukkasenkin, mutta olin päättänyt ostaa hyötykasvin ja halusin pysyä tässä suunnitelmassa.

 

Paperikasseihin painoin kirjain kerrallaan tekstin "Kiitos, että kasvatat minua". Kuinka ihanan vertauskuvallista! Lisäksi painoin pahvisiin pakettikortteihin kunkin hoitajan nimen ja toiselle puolelle Pehko kirjoitti itse nimmarinsa omille hoitajilleen. Pikkuveljen nimen painoin noilla samoilla kirjaimilla. 

Jokaiseen taimeen juureen laitoin jäätelötikun "tomaatti" tekstillä, jotta lahjansaaja tietää mistä taimesta onkaan kyse. Pehko ja Pikkuveli osallistuivat hyvin mielellään tähän projektiin mukaan syömällä toukokuun aikana innokkaina jäätelöpuikkoja, jotta saimme tarvittavan määrän tikkuja kasaan. Peitin taimien suojaruukut huolettomasti silkkipapeilla ennen kuin sujautin ne paperikasseihin.

 

Tämä DIY-projekti oli tosi helppo, nopea ja edullinen toteuttaa. Tätä ideaa on myös helppo muunnella, sillä tekstin voi kirjoittaa myös vaikka käsin. Lisäksi paperikassi voi yhtä hyvin olla paperipussi tai vaikkapa ihan kukkaruukkukin.

Muistutan vielä edellisen postauksen synttäriarvonnasta, joka päättyy nyt tulevana lauantaina (10.6.2017). Vielä siis ehtii hyvin käydä siihen osallistumassa!