Virkattu tyynynpäällinen

Osallistuin viime keväänä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen järjestämälle Näprä kädentaitopajaan, jossa opeteltiin virkkaus- ja nauhatöitä. Osaan neuloa villapaitoja ja kutoa mattoja, mutta virkkaamisen suhteen olin jäänyt täysin ketjusilmukka asteelle. Nyt jälkikäteen on jotenkin huvittavaa, etten ole tajunnut kuinka virkataan, sillä sehän on aika helppoa hommaa. Aloitin virkkausurani pyöreällä matolla, mutta varsin pian huomasin haukanneeni vähän liian ison palan kakkua ensimmäiseksi työksi, sillä jo maton alku oli aika kupruileva. Yritin vielä pari kertaa uudestaan päätyen purkamaan käpertyneet matonalut. Tämän jälkeen tulikin tosi pitkä tauko, kun en meinannut keksiä mihin hyödyntäsisin virkkausoppini. Sitten keksin, että tyynynpäälinenhän olisi sopivan yksinkertainen ensimmäinen harjoitustyö.

Virkkasin tyynyn saamallani trikookuteella, mutta pelkkä musta tyyny sinänsä oli vähän tylsän näköinen. Tyyny selvästi kaipasi jotain ja pienen pohdinnan jälkeen päädyin lissämään siihen hapsuja. Hapsut leikkasin kierrätysnahanpaloista ja kierrätystrikoosta, jotka olivat peräisin Näprän kädentaitotarvikeosastolta.

Virkkuukoukkuni oli sen verran iso ja kude paksua, että tyynynpäällinen oli hetkessä valmis. Nälkä kasvoi samantien syödessä ja aloittelin kuistille virkkaamaan kesäksi suorakaisteista mattoa, jonka aijon tehdä pelkästään kierrätysmatskuista. Kuteeksi kun käyvät vanhat lakanat ja vaatteet, mitkä muuten olisivat liian virttyneitä muuhun käyttöön. Ajattelin myös virkata lisää näitä tyynynpäällisiä  ja kokeilla myös korien virkkaamista isompien lattiakasvien ruukkujen suojiksi.

Näprän kädentaitopajoja järjestetään muuten tänäkin keväänä ja pajatarjontaan voi tutustua täältä.

//:Blogiyhteistyö Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kanssa.