Kuisti

Kuistin piti valmistua ylimääräiseksi kesähuoneeksi, mutta kas vain, se ei ole vieläkään täysin valmis. Pitäisi vielä heilutella maalisutia oven karmeihin, mutta sitten se saa minun puolestani olla siinä. Koska kuvaan harvemmin keskeneräisyyksiä, niin rajasin välioven pois kuvista, siitä on kyllä tulossa kuvia myöhemmin. Mutta jos kuisti ei ihan valmistunut keskikesällä, niin kyllä se toimii hyvin vielä tämmöisenä alkusyksyn huoneenakin.

Enää paljoakaan edullisemmaksi ei tämän kuistin sisustaminen olisi voinut tulla, lähes kaikki on saatua tai kierrätyslöytöjä sieltä täältä. Rottinkituoli ja -pöytä ovat peräisin siipan vanhempien entisestä asunnosta ja rottinkinen sohva fb-kirppis löytö. Köysihyllyn tosiaan väsäsin kierrätystarvikkeista ja amppelit ja osa ruukuista ovat Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta. Itse ommellut Marimekon mustavalkoiset tyynynpäälliset ovat olleet mukana jo monessa muutossa ja ne ovat hituset jo kellertyneet käytössä. Olin jo heivaamassa ne kokonaan käytöstä, mutta keksin sijoittaa ne kuitenkin vielä tänne. Ruskeavalkoinen Muija -kangas taas on talon alkuperäisjäännös. Siitä roikkui verhot työhuoneen ikkunassa, mutta harmikseni ne olivat sellaiset puolimittaiset ja paikoin todella auringon haalistamat. Kangas on tyynynpäällisinä kuitenkin oikein toimiva. Bongasin tyynyille myös Muija -kuosisen peltipurkin Fb-kirppikseltä kuistin ikkunalautaa koristamaan. Teräsverkon nappasin yhdeltä K-rauta reissulta ja mielestäni se kaipaa vielä jotain tavaraa ylleen.

Iso, mutta kevyt pöytä on kuistilla ihan omiaan. Se on helppo siirtää tarvittaessa keskelle kuistia sohvan eteen ja siihen saa mahtumaan vaikka aamupalakattauksen koko perheelle. Tilassa ei ole mitään lämmitystä, mutta suunnitelmissa on hankkia sinne lämpölamppu. Silloin pääsemme välillä talvellakin hyödyntämään kuistia yhtenä lisähuoneena.

Tällä hetkellä ulko-oveltamme aukeaa todella kaunis näkymä suuriin vanhoihin omenapuihin ja villinä rehottavaan puutarhaan. Ensi kesänä tilalla on uusi valkoinen paritalo, joten nautin nyt tästä näkymästä vielä niin paljon kuin vaan vielä pystyn.

Loppuun vielä yksi ennen -kuva kuistista. Ruskeat seinät ja harmaa kokolattiamatto kielivät vähän siitä, että talon entiselle omistajalle kuisti on ollut vain sisäänkäynti väylä ilman sen kummempaa krumeluuria.