Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Pelkistetty pääsiäinen

"Loppu", tokaisi myyjä kysellessäni läheisessä kukkakaupassa perunanarsissien perään. Veikkaan ilmeeni olleen melko tyrmistynyt tämän uutisen kuultuani, sillä olin päättänyt järkätä meille edes vähän pääsiäistunnelmaa näiden narsissien ja jaloleinikkien muodossa. Jaloleinikkejä kaupasta ei löytynyt ja perunanarsissitkin olivat loppu. Plan B:täkään minulla ei ollut ja poistuin kukkakaupasta tyhjin käsin. Nopeat syövät hitaat ja kotimatkalla mietiskelin millä saisin pääsiäinen kotiin nyt aikaiseksi. Tosin emme ole Pehkon ja Pikkuveljen kanssa pääsiäistä kotosallakaan, joten sillä ei ole sinänsä väliä, vaikkei etsimiäni kukkia löytynytkään. Olisin halunnut vain saada vähän tunnelmaa pääsiäisviikon kunniaksi.



Ruokakaupasta nappasin mukaani kimpun valkoisia neilikoita ja asettelin ne kotona pyöreään lasimaljakkoon. Vihreä maljakko kuivattuine ruusuineen pääsi myös asetelmaan, samoin kauniit  Arabian Sylvia-kupitHulluilta Päiviltä ostamani Marimekon Karakola-kaitaliina pääsi nyt ensi kertaa pöydän päälle. Musta-valkoinen Tiiliskivi-pöytäliina on ihana ja käytännöllinen, mutta nyt kun pöydällä on vain kaitaliina  näyttää koko huone heti paljon raikkaammalta ja valoisemmalta keväisessä päivänvalossa.




Rairuohokin jäi tänä vuonna laittamatta, mutta kylvin viikonloppuna herneenversoja, joista osa näyttääkin jo nousseen esiin. Mitään muuta en ole tänä keväänä kylvänytkään. Ajattelin pääsiäisen jälkeen kylvää amppelitomaatteja, joita voi vielä huhtikuun puolella esikasvattaa. Tänä vuonna ajattelin harrastaa enemmän suorakylvöä. Ylpeänä voin nimittäin kertoa, että olen ehtinyt jo hommaamaan lavakauluslaatikot pihaviljelyjä varten. Nyt yrttien kasvatus ei ainakaan kaadu laatikkottomuuteen.


Aurinkoista ja leppoisia pääsiäispyhiä!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Virpomisoksat

Pehkolla ja Pikkuveljellä oli tänä aamuna selvästi vähän jännitystä ilmassa. Tulevaa virvontakierrosta oli tiiviisti odoteltu viikon ajan, muttei kuitenkaan niin paljon, että virvontaa varten varten olisi vitsoja itse  haluttu askarrella. Oksien askartelu jäi näin ollen kokonaan kontolleni, mutta mikäpä siinä, minähän tykkään askartelusta. Kaivelin kaapeista esiin kaiken mahdollisen materiaalin mitä oksiin voisi laittaa. En halunnut ostaa kaupasta mitään askartelutarvikkeita, sillä olin varma että mielikuvitusta käyttämällä ja googlaamalla sain pojille loihdittua ihan kelpo oksat virvontaa varten.




Koristelin oksia mm. vappuhuiskan jämillä ja erivärisisillä nauhoja. Jotenkin oksat olivat kuitenkin aika tylsän ja paljaan näköisiä ja päänikin löi asian kanssa aivan tyhjää. Aloin googlaamaan asiaa ja vastaan tuli tosi kivan näköisiä paperista värkättyjä sulkia -  tämähän oli aivan huippu keksintö! Pääsiäishöyhenet ovat kivannäköisiä, mutta itse jätän ne kuitenkin eettisistä syistä kokonaan ostamatta. Takeitahan nimittäin ei ole siitä onko sulat revitty elävistä linnuista vai ovatko ne  lihatuotannon sivutuotetta. Paperiset versiot on helppo toteuttaa erivärisiä papereita käyttäen ja valkoista paperia voi itse vaikka maalata tai värittää. Minun tekemistä sulista tuli enemänkin lehtimäisiä, mutta ajoivat kyllä asiansa vitsojen koristeena. Ensi vuonna ajattelin koittaa tehdä maalattuja versioita, ties vaikka saisin pojatkin innostumaan enemmän silloin askartelusta.
Tein myös oksia joihin leikkasin harkkosaksilla leikattuja neliöitä kankaista, jotka laitoin oksiin silkkipaperikukkasten tavoin.



Velho ja ujonpuoleinen lemmikkilohikäärme kiersivät naapurustoa ja saivatkin virpomisellaan ison karkkisaaliin. Itse olin mukana oksan kantajan roolissa. Pehkolta poistui jännityskin ensimmäisen oven aukaisun jälkeen ja kierroksesta tuli varsin mukava sosiaalinen tapahtuma. En nimittäin ole nähnyt paljoakaan naapurustoa kylmän ja synkän talven jälkeen, jolloin aikaa ymmärrettävästi vietetään lähes kokonaan sisätiloissa. Päivänvalon ja lämmön lisääntyessä tulee pihalla vietettyä paljon enemmän aikaa ja sillon näkee muita ihmisiäkin enemmän.




Virvon, varvon vitsani uusi,
kaunis on kuin kukkiva kuusi.
Elämän onnea toivotan sulle,
pienoisen palkan annathan mulle.

Värikästä palmusunnuntaita!

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Jalkapallo synttärit vol.2

Meidän Pikkuveli täytti tällä viikolla vuosia. Varsinainen syntymäpäivä osui torstaille, mutta juhlistimme tätä tärkeää tapahtumaa pariinkin otteeseen eilen lauantaina. Aivan käsittämätön ajatus, että meidän pieni Pikkuveljemme on jo nelivuotias!! Osin hän on jo niin isopoika - ja tavallaan taas kuitenkin niin kamalan pieni vielä. Isomman pojan elkeitä löytyi jo ainakin siltä osin, että ensimmäiset kaverisynttärit tulivat nyt ajankohtaiseksi. Kutsuittuina olivat kolme hänen parasta päiväkotikaveriaan. Hauskaksi asian tekee sen, että ihan samalla kokoonpanolla vietettiin synttäreitä myös edellisenä päivänä. Pikkuveli ja yksi kutsutuista kavereista ovat nimittäin syntyneet samana päivänä ja ihan samassa synnytyssairaalassa. Siellä ollaan siis saatettu Pikkuveljen kaverin äidin kanssa pötkötellä vauvoinemme hyvällä tuurilla jopa ihan vierekkäisissä huoneissa!

Pehkon viime kesäiset jalkapallo synttärit tekivät Pikkuveljeen sen verran kovan vaikutuksen, että myös hän myös halusi pitää synttärit samalla teemalla. Yritin kyllä ehdotella muitakin synttäriteemoja, mutta Pikkuveli pysyi päätöksessään. Niinpä meillä vietettiin jalkapallosynttäreitä toistamiseen. Tämä tietenkin oli kyllä ihan käytännöllistä, sillä osa rekvisiittaa löytyi edellisten synttäreiden toimesta. Esimerkiksi kerran palaneet kakkukynttilät paloivat nyt toistamiseen ja säilöin ne uudelleen kaappiin odottamaan seuraavia synttäreitä.



Tarjolla oli lapsille uppoavia herkkuja, kuten poppareita, sipsejä, karkkia, keksejä sekä Siipan ja Pehkon alle tunnissa valmispohjaan vääntämä kakku. Täytyy kyllä nostaa molemmille hattua, sillä itse en ole koskaan leiponut täytekakkua, eikä minusta ollut kiireiltäni mitään apua näille ensikertalaisille kakuntekijöille. Sivusilmällä näin kuinka Pehko vatkasi tomerasti kermavaahtoa samaan aikaan kun Siippa valmisti Pätkiksistä ja Suffeleista muruseosta kakun päälle. Kakusta tuli kyllä varsin hieno ensikertalaisten tekeleeksi.





Juhlapöydän kattaukseen käytin meidän omia astioita. Lasiset ja kannelliset juomapullot pestävillä muovipilleillä ovat olleet mukana jo niin monissa juhlissa, että ovat maksaneet itsensä takaisin jo moneen otteeseen.  Valkoiset lautaset taas olivat Iittalan ja Arabian lautasia eri vuosikymmeniltä ja lusikatkin olivat ihan arkisia  - joko lahjaksi saatuja tai kirppareilta kannettuja pikkulusikoita.
Onneksi muoviset kertakäyttöastiat kielletään pian kokonaan ja pahviversioista taas tulee mielestäsi ihan turhaa roskaa, mikäli kaapeista löytyy tarpeeksi lautasia omasta takaa. Tai jos ei löydy, niin astioita voi aina myös lainata ystäviltä ja sukulaisilta, kuten tein molempien poikien nimiäisjuhliin.  Eripari astioita käyttämällä kattauksesta tulee aina niin paljon katetumpi, kiinnostavampi ja persoonallisemman näköinen lopputulos, kuin pahvisilla versioilla saisi aikaiseksi.

Kattaus oli siis ekologinen, mutta entäs sitten pöydän yläpuolella killuvat ilmapallot ja serpentiinit? Ne ovat juuri siltä miltä näyttävätkin - aivan turhaa sekajätettä. Tämä on juuri taas sitä valintojen edessä uiskentelua. Toki olisin hyvin voinut olla näitä turhia härpäkkeitä ostamattakin, mutta tuottivathan ne paljon iloa lapsille ja ostin kuitenkin tuotteita maltillisesti; yhden paketin serpentiiniä, josta käytetään vielä monissa juhlissa ja paketillisen ilmapalloja, joka sisälsi jalkapalloaiheisia ilmapalloja 8 kappaletta.
Ilmapalloja katon rajaan ripustelessani aloin miettimään voisikohan markkinoilta löytyä myös ekologisia ilmapalloja, sillä ovathan nämä kumia ja lateksia sisältävät kertakäyttöiset pallot aikamoista jätettä. Googletellessani asiaa huomasin ilokseni sellaisia löytyvän. Biohajoavia luomuilmapalloja myy ainakin ekokiva ja 100% luonnonkumisia ilmapalloja löytyy taas ilmapallokauppa.fi valikoimista. Siinäpä siis piakoin ajankohtaista ja ekologista vappuvinkki teille ja itsellenikin.