Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ekologinen sisustaminen

Syksy on taas edennyt siihen pisteeseen, ettei töistä palatessa enää päivänvalo juuri riitä kotona kuvailuun ja tämän johdosta blogi päivittyy vielä verkkaisempaan tahtiin kuin kesäaikaan. Sisustusloggareiden keskuudessa kiertää kuitenkin nyt haaste, johon halusin ehdottomasti osallistua. Aika tiukille tämä osallistuminen meni, mutta ehdinpä kuitenkin mukaan. Haasteen alkuunpanija on ihanaa Keltainen kahvipannu -blogia kirjoittava Pauliina ja haaste kuuluu näin:


"Tuleeko teille ostokrapula uusia hankintoja tehdessä? Mietittekö kuinka suuren hiilijalanjäljen jätätte ostoksia tehdessä? Mietittekö missä tuote on valmistettu, mistä materiaalista ja millaisissa oloissa? Mitkä teidän vinkit olisi ekologiseen sisustamiseen?




En mielelläni osta meille mitään uutena, mutta joitakin hankintoja on tietenkin pakko tehdä suoraan kaupan hyllyltä. Aina tarvitemaansa ei vain löydä käytettynä. Sopivan sohvan löytäminen kierrätettynä on osottautunut joka kerta liian haasteelliseksi ja ne me olemme ostaneet huonekaluliikkeistä. Muuttojen yhteydessä ne on jouduttu myymään eteenpäin, mutta kierrätys on toiminut silloin onneksi tuon suuntaisesti. Viimeisintä sohvaamme etsiskelimme pitkään ja tällä kertaa satsasimme sohvaan vähän enemmän, sillä tämän sohvan on tarkoitus kestää meillä hamaan tulevaisuuteen asti. Viime kesänä löysin oikean kokoisen ja myös näköisen sohvan meidän perheen tarkoitus periin. Sohvakauppojen jälkeen minun oli tarkoitus jäädä vielä keskustaan asioimaan ja kiertelemään muita liikkeitä, mutta toisinpa kävikin. Kun olin toista kertaa liikkeessä katsomassa sohvaa, päättänyt verhoilukankaan ja olin aivan sata prosenttisesti varma, että tämä sohva on meille oikein hyvä niin oli aika tehdä siitä kaupat. Myyjän naputellessa tietojani koneelle kävi oloni yhä tukalammaksi ja tukalammaksi ja kun kaikki oli selvää oli oloni jo aivan hirvittävä. Kävelin liikkeestä suoraa päätä bussiin ja ajelin sillä kotiin. Ostokrapulainen olo on siis näemmä samanlainen kuin seuraavana päivänä juhlien jälkeen - etovaa oloa piisasi niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Onneksi teen näin suuria, kalliita ostoksia kaupoissa aniharvoin. Sellaiset ei selvästikkään sovi minulle.



Melkeinpä kaikki kodistamme löytyvät huonekalut on joko saatuja tai käytettyinä ostettuja. Pienellä korjaamisella ja tuunaamisella olen uudistanut joitakin huonekaluja, mutta suurinmman osan olen antanut olla sellaisessa kunnossa kuin ne ovat ostohetkellä olleet. Vanhat huonekalut näyttävät minusta paremmalle kuin uudet ja tykkään muutenkin ettei kodin jokainen sisustettu nurkka ja huone sovi täydellisen saummattomasti yhteen toisten kanssa, vaikka toki niissä yhtenäinen linja saa säilyäkkin. Vaikka selaankin joka päivä nettikirppiksiä ja käyn usein kirppiksillä, niin en kuitenkaan tee ostoksia ostamisen ilosta tai vain sen takia, että joku esine näyttää kivalle. Nykyisin mietin tarkkaan onko minulla esineelle käyttöä ja mihin sen sijoitan. Tosin poikkeuksiakin löytyy, kuten nämä viime viikolla ostamani Arabian kannu ja simpukanmallinen lusikka. Lusikan ostin matkamuistoksi pariisilaiselta kirppikseltä, mutta kannulle en ole keksinyt minkäänlaista funktioita. Se oli hyvin edullinen ja silmää miellyttävä kapistus, joten ostin sen kuitenkin.



Suosisin mielelläni enemmänkin kotimaisia, tai ainakin euroopassa valmistettuja sisustustuotteita, muttei se valitettavasti ole aina mahdollista. Tehdessäni ostoksia Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen myymälöissä, pääsen aina yllättymään paljonko säästinkään luonnonvaroja ihan pienessäkin ostoksessa. Kassakuittiin nimittäin tulostuu joka kerta Kierrätyskeskuksen luonnonvaralaskurin arvio paljonko luonnonvaroja olisi kulunut vastaavan uuden tuotteen tuottamiseen ja sen elinkaareen. Tämä tieto hätkäyttää minua joka kerta. Kannustankin jokaista ostamaan tavaroita niin pitkälle kuin mahdollista kierrätettyinä ja panostamaan aina sekä uusien, että  käytettyjen tuotteiden hankinnassa laatuun ja tuotteen pitkäikäisyyteen.
Hiilijalanjälkeä syntyy meillä jokaisella väistämättäkin. Omaa ostokäyttäytymistä ja muitakin valintoja voi käydä testaamassa täältä, Sitran julkaisemassa elämäntapatestissä, joka mittaa testaajan hiilijalanjäljen ja antaa myös vinkkejä rahan ja ympäristön säästämiseksi.
Joulu on tulossa kauppoihin jo kovaa kyytiä ja joulumanian iskiessä päälle on hyvä miettiä voisiko hikipajoissa valmistetun, halvalla hintamerkinnällä varustetun muovisen sisutukrääsän korvata jollain itse tehdyllä kierrätys jutulla, tai ehkä jollain kotimaisella ja ekologisemmalla vaihtoehdolla.
Ja tarvitseeko sitä aina edes hankkia yhtään mitään?

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Greipistä Mulperiin

Syksy on tuonut mukanaan kivoja muutoksen tuulia meidän olkkarin puolelle. Hartaasti odotettu uusi sohva (iso Jee!) saapui pari viikkoa sitten ja tämä luonnollisesti käynnisti pienen muutosprosessin koko olkkarin osalta. Olin jo vuoden päivät ollut aivan kyllästynyt meidän olohuoneen Greipin väriseen seinään, vaikka se tavallaan tosi pirteä olikin. Eräänä viikonloppuna tartuin vihdoin pensseliin samalla kun pidin seuraa sairasvuoteella makoilevalle Pehkolle. Yhden seinän maalaamiseen ei kauaa aikaa mennyt ja lopputuloksesta tuli oikein rauhallinen ja varmaan myös joidenkin mielestä myös ihan tylsä ja liian tavallinen.






Maalasin seinän samalla maalilla, jolla maalasin alkuvuodesta myös meidän yläkerran eteisen, eli sävynä toimi Tikkurilan Mulperi H484. Maalia ei välttämättä tajuaisi edes samaksi, sillä yläkerran eteisessä ei ole ikkunoita ja sävy on siellä selvästi beigempi, kun taas täällä valoisassa olohuoneessa sävy näyttää enemmän harmaammalta. 
Siirsimme kirjahyllyn Siipan ehdotuksesta sohvan vierestä Mulperi-seinän eteen nyt olohuone näyttää ihan erilaiselta. Suosittelen todellakin koittamaan vaikka vain yhden seinän maalausta/tapetointia ja pientä huonekalujen pyörittelyä, se todellakin virkistää. Itse ainakin koitan mielleni uusia juttuja, eikä mikään seinämaali tai tapettivalintani ole tarkoitettukaan kestämään ikuisia aikoja. Tavara- ja varsinkin huonekalu hankinnoissa teen paljon pidemmän - ja toivottavasti myös jopa ikuisia hankintoja, mutta tämä ei päde kohdallani seinien pintoihin. 
Muutoksen myötä saimme myös molempia tyydyttävän ratkaisun ikuisen perheriidan kohteeseen, eli kajareihin. Itse toivoisin kajareiden olevan pienet ja huomaamattomat, äänenlaadulla ei ole oikeastaan niin väliä. Siippalle taas ainoa merkittävä tekijä kajareisa on nimenomaan se äänenlaatu ja noista isoista möhkäleistä käydäänkin vääntöä aina tasaisella aikavälillä. Nyt ne laitetiin kirjahyllyn molemmin puolin ja ollaan molemmat siipan kanssa tyytyväisiä niiden uuteen sijoitteluun. Enää ei tarvitse kuin saada nuo lattialla viistävät johdot siististi kouruihin piiloon.



Pitkä senkki muutti taas kirjahyllyn tilalle. Seinä sen yläpuolella näyttää vielä niin kovin tyhjältä, mutta ei kauaa. Tässä sohvalla maatessani minulla on ollut hyvää aikaa haudutella mietintämyssyssäni muutamia juttuja seinälle, mutta toteutusasteelle en ole vielä päässyt. Ollaan nimittäin Pikkuveljen kanssa molemmat oltu potilaina Pehkon syysflunssan jälkeen, joten tämä viikko on ollut vain yhtä lepäilyä ja sisällä oloa. 
Täältä muuten löytyy kuvia siitä, miltä olkkari näytti Greipin väisine seinineen kolme vuotta sitten heti muuton jälkeen ja sieltä löytyy myös kuvia, miltä tila näytti ennen meidän muuttoa ja remppan alkua.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Julkisivuremppa

Julkisivuremppa on edennyt jo niin hyvää vauhtia, että meillä on kaksi seinää talossa jo ihan täysin valmiina.  Tulevalla viikolla valmistuvat kuulema  myös loputkin kaksi. Nyt kaikista seinistä löytyy jo Ekovillat ja tuulensuojalevyt ja ristikoolaukset eli enää niistä puuttuu enää itse ulkoverhous.
Tätä remppaa emme tehneet itse, vaan ostimme siihen tekijät. Ihan siitä syystä, että siihen olisi mennyt kumminkin jonkun verran aikaa ja koska lapset ovat vielä sen verran pieniä, että he kaipaavat seuraa, niin olisi tuntunut vähän laiminlyönniltä jos olisimme puuhastelleet kesän vaan ulkolaudoituksen parissa. Ja kun remontoidaan vanhaa taloa, niin on aina varauduttava myös yllätyksiin, eli kuukauden homma saattaa hyvinkin venyä paljonkin sen yli, mihin on varautunut. Jos siis vastaan tulee kosteusvaurio tai muu yllättävä tekijä. Tässä vaiheessa voimme huokaista onneksi helpotuksesta, sillä mitään sellaista ei putkahtanut vastaan ulkoverhouksen alta vastaan, vaan kaikki purut olivat kuivia ja kaikki puuosat terveitä ja hyväkuntoisia.





Syy miksi teimme näin ison julkisivuremontin, emmekä tyytyneet vain ulkoverhouksen uusimiseen, on ihan puhtaasti ekologinen. Pelkkä ulkoverhouksen uusiminen ja maalaaminen olisi toki ollut huomattavasti halvempi vaihtoehto, mutta Suomen talvi on pitkä ja välillä yllävänkin kylmä ja toki haluamme säästää mahdollisimman paljon lämmityskustannuksissa. Meidän talossa on maalämpö, mikä on edullinen vaihtoehto, mutta kyllähän sitä lämpöä karkasi jatkuvasti myös ulos harakoille. Toinen syy purujen poistoon oli se, että halusimme tietää kaiken tosiaan olevan kunnossa ulkoverhouksen alla. Ulkoverhous nimitäin oli aika kärsinyt, eikä pelkkä maalaaminen olisi millään siihen riittänyt. Mutta kuten aikaisemmin totesinkin, olivat purut tosiaan kuivat kaikkialta. Olin kyllä aika varma, että näin asia olisikin, mutta nyt siihen saatiin ainakin varmuus. Sahanpurut imettiin tosiaan pois ja eristeeksi vaihdettiin tällaiseen vanhaan taloon sopivaa Ekovillaa. Ekovilla on hengitävä materiaali, joka on nimensä mukaisesti myös ekologinen vaihtoehto, sillä se on valmistettu kierrätetystä puukuidusta, joten sen valmistusprosessin kuluttama energia ei ole suuri.







 Syyskuu on ollut aika lämmin ja osa ikkunoista oli alku rempassa vähä raollaan, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että purua löytyi myös sisäpuolelta ja varsinkin ikkunanväleistä. Tuon purujutun ansiosta onkin onni etten panostanut piha- ja istutushommiin vielä tänä vuonna ja jätin tarkoituksella ikkunanpesun tänne syksyyn saakka. Sitä taas en sitten taas tajunnut, että kun ulkolaudoitusta kiskotaan irti, niin siinähän tosiaan tutisee se talon seinämä minkä parissa ollaan ahertamassa. Pari seinää vasteen nojaavaa peiliä kokikin sen vuoksi ruokahuoneessa vähän ikävän kohtalon ja keittiössä olivat Arabian maustepurkin niin hyllynreunalla, että seuraavassa hetkessä nekin olisivat tulleet alas. Eli tosiaan opetuksen sanana julistan, että tämmöisissä remonteissa kannattaa laittaa aarteet seiniltä turvaan.

Siippa pohjamaalasi ja slammasi talon sokkelin. Päädyimme mustaan sokkeliväriin ja kun pohjamaalaus oli tehty olime molemmat sitä mieltä, että o-ou, on se kyllä tosiaankin musta. Nyt kun puolet seinistä on valmiina, niin musta sokkeli näyttääkin itseasiassa valmiissa lopputuloksessa oikein hyvältä.
No minkäs värinen meidän talosta sitten tuli? Sitä tietoa pidättelen vielä sen aikaa, kunnes loputkin seinät ovat täysin valmiita, mutta sen voin paljastaa , että itse olen ihan fiiliksissä uudesta talon väristä!