Pieniä muutoksia ja keskeneräisyyksiä

Ulkona näyttää tähän vuoden aikaan niin kauniille. Meidän pihan hevoskantanja on jo pudottanut puolet lehdistään maahan ja tuuli on riepotellut lehtiä ympäri pientä pihaamme, mutta nyt lehdet saavat vielä odottaa haravointia. Vaikka inhoankin sanaa "ruuhkavuodet" on se kuitenkin ehkä kuvaavin termi tämän hetken elämäntilanteeseen. Lapsien harrastukset ja oma yhditetty työ- ja opiskeluelämä vievät nyt niin paljon aikaa, että oikeastaan kaikki kotona tapahtuva puuhailu pakollisten kotihommien lisäksi on jäänyt aika minimiin. Sunnuntaina siivosin kotiamme hieman perusteellisemmin ja innostuin myös valokuvaamaan olohuonetta syysauringon valaisemana.

Vaihtelin vähän tuolien paikkoja ja kannoin kuistin rottinkituolin olohuoneen puolelle. Tällainen ihan pieni muutos sai olohuoneen näyttämään taas vähän erilaiselta. Usein huonekalujen paikkoja tulee vaihdeltua silloin, kun on hankkinut jonkun huonekalun jolle on löydettävä tilaa, mutta tällaista huonekalujen paikkojen kokeellista vaihtelua kannattaa harrastaa ilman syytäkin, vaikka niiden paikat ehkä jo olisivatkin tuntuvan loksahtaneen paikoilleen. Näin voi löytyä vieläkin kivempi ratkaisu huonekalujen sijoittelemiseen.

String-hylly palasi takaisin olohuoneeseen toimitettuaan jonkun aikaa keittiössä maustehyllyn virkaa. Keittiöön se ei enää mahtunut ja olohuoneen vanha paikka tuntui sille kaikkein luontevimmalle sijoitus paikalle.  Toistaiseksi se on puoli tyhjänä, enkä meinaa keksiä siihen mitään laitettavaa. Puoli tyhjä hylly ei kuitenkaan tällä hetkellä ole prioriteetti listani kärkisijoilla, joten se saa odotella esineitä tyhjille hyllyilleen.
Tällä viikolla tulee muuten kuluneeksi neljä vuotta siitä kun raapustimme nimet paperiin pankissa ja talo siirtyi meidän omistukseen. Jotenkin näitä pieniä keskeneräisyyksiä on oppinut sietämään, vaikka toki haluaisin saatella asiat aina loppuun saakka mahdollisimman nopeasti. Tämä puoli tyhjä String-hylly ja haravaimattomat lehdet pihan puolella ovat hyviä arjen esimerkkejä.  Niiden molempien maaliin saattaminen koittaa kyllä, mutta se päivä ei ollut vielä tänään.

Pinnasohva

Olin pitkään toivonut löytäväni meille mustan pinnasohvan ruokailuhuoneeseen. Niitä vaan ei ole tullut oikein vastaan enkä nyt ihan etsimällä ole sellaista etsinytkään, mutta elätellyt kyllä toivoa, että sellainen tulisi joskus vastaan. Eräänä iltana Siippa näytti kännykästään kuvaa valkoisesta pinnasohvasta, jonka oli bongannut eräästä facebookin kierrätysryhmästä. Hinta oli kukkarolleni sopiva, joten hoputin Siippaa varaamaan sohvan meille. Onneksi Siippa oli ensimmäinen kuvaan kommentoija, sillä kuvan alle muodostui melkoinen jono ostohalukkaita ihmisiä. Seuraavana päivänä Siippa kävi hakemassa pinnasohvan meille kotiin ja asettelin sen ruokahuoneen ikkunan alle. Siihen olin alun alkaen paikkaa pinnasohvalle kaavaillut ja siihen se sopiikin vallan mainiosti!

Olen melko varma, että kyseessä on Elloksen pinnasohva, eikä se minua haittaa yhtään ettei löydetty pinnasohva nyt sellainen musta ja vuosikymmeniä vanha ollutkaan millaista olin mielessäni kuvitellut. Oikeastaan valkoinen sohva sopiikin tuohon ehkä jopa paremmin kuin musta, mutta tyynyjä jollain tosi simppeleillä kuosilla sohva kaipaa kyllä selvästi enemmän.
Jouduin siirtämään väliaikaisesti kultapalmun omasta nurkkauksestaan tämän pinnasohvan viereen. Saattaa olla, että jätänkin sen siihen, näyttää sen verran kivalta sohvan vieressä. Toivottavasti vaan kasvi ei suutu tästä siirtelystä ja uudesta olinpaikastaan.

Kultapalmun siirron syynä on pieni rempanpoikanen, joka on alkanut keittiössämme. Sen ajaksi jääkaappi siirrettiin ruokailuhuoneen puolle ja olohuoneesta taas löytyy keittiön työtaso. Hurmaava pieni kaaos on kodissamme siis taas valloillaan. Saimme tarpeeksemme vanhasta jääkaapista, joka on nyky standarteilla normaalia jääkaappia pienempi ja sitä paitsi se vaikuttaa myös vetelevän muutenkin viimeisiään. Nyt odottelemme uutta jääkaappia saapuvaksi, joka ei tietenkään tule mitoiltaan mahtumaan entisen minikokoisen tilalle. Tämän johdosta joudumme remppaamaan hieman pientä keittiötämme toimivaksi ja odottelen tosi innokkaana rempan valmistumista ja lopputuloksen näkemistä.

Habitare 2019

Suomen suurin huonekalu-, design- ja sisustustapahtuma, eli Habitare on taas täällä. Rynnistin itse paikalle jo heti keskiviikko aamuna valmiina inspiroitumaan ja nauttimaan messujen visuaalisesta annista. Viime vuosina Habitare on ollut todella antoisa tapahtuma, eikä se tehnyt poikkeusta nytkään.  Tämän vuoden teemana Habitaressa on Mindspaces - Mielen tiloja. Useimmat näytteilleasettajat olivat onnistuneet hienosti osastojen esillepanoissa ja tutkittavaa ja kuvattavaa riitti taas yllin kyllin.
Osastoilla oli paljon esillä oli ruskean ja keltaisen sävyjä ja muutenkin luonnollista, simppeliä ja neutraalia ilmettä, mutta myös raikasta ja runsasta väri-iloittelua. Paksua samettia oli paljon näkyvillä ja eukalyptuksen oksat ja viherkasvit olivat oikeastaan lopullisesti väistyneet heinien ja kukka-asetelmien tieltä.
Messujen parasta antia oli mielestäni jälleen kerran elämyksellinen Signals-trendinäyttely, joka raottaa tulevaisuuden näkymiä siihen mihin suuntaan sisustaminen ja asuminen on menossa. Tänä vuonna teemana tässä näyttelyssä on Yhdessä. Myös Milanon Design Week:llä nähty Tarkettin Formation-installaatio, joka koostuu kierrätysmateriaalista valmistetuista lattiapinnotteista on mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde.

Signals

Signals

                                                                                   

                                                                         

Skanno

    Skanno

    Tarkett

    VM Carpet

    Lapuan Kankurit

    Woodnotes

    Muoto2 

    Matri

    Woodio

    Anno

    Miiko

Kannattaa ehdottomasti piipahtaa Habitaressa viikonlopun aikana, jollet ole sitä vielä tehnyt. Suuntaan itsekkin paikalle vielä sunnuntainakin pelaamaan Monopolyn kaltaista kaupunkipeliä Habitaren Habi Kids-alueelle Pehkon ja Pikkuveljen kanssa.  Ehkä piipahdan samalla myös muutamalla upealla osastolla uudelleen.