Ihanat pellavalakanat

Kauankohan olin haaveillut pellavalakanoista? Puhutaan useammasta vuodesta, joten ihan riittävän pitkään ainakin omasta mielestäni. Rahat ovat aina meneet johonkin tähdellisempään juttuun ja petivaatteiden hankinta on tuntunut aina toissijaiselta, sillä puuvillaisia ja puuvillasatiinisia pussilakanoita löytyy meiltä kumminkin yllin kyllin. Ihan ilmaisiahan pellavalakanat eivät nimittäin ole.
En meinannut uskoa onneani, kun bongasin facebookin kierrätysryhmästä kaksi settiä kauniita tummanharmaita pellavalakanoita, jotka olivat kaiken lisäksi ihan uuden veroisetkin.  Paitsi että lakanat olivat materiaaliltaan toivotunlaiset ne olivat myös aivan ihanan sävyiset. Tummanharmaat lakanat sopivat nimittäinihan loistavasti meidän seesteisen sinisävyiseen makuuhuoneeseen.

Pellava on hengittävä luonnonkuitu, mikä on aivan ihanteellinen materiaali petivaatteisiin. Se on myös miellyttävän tuntuinen sekä kylmällä, että kuumalla säällä. Pesukerrat vaan pehmentävät näitä lakanoita ja kaiken tämän lisäksi ovat pellavalakanat todella kauniin ja kutsuvan näköiset.  Omaa visuaalista silmää miellyttää myös pellavalakanoista huokuva ajattomuus ja niiden luonnollinen tyyli laskeutua. Ei siis haittaa vaikkei sänkyä ehtisi pedatakkaan, tällainen rento huolettomuus näyttää oikein kivalta yhdisteltynä makuuhuoneen muihin vähän vaalempien tekstiilien sävyihin.

Sinisen sävyillä sanotaan olevan rauhoittava vaikutus ja ne luovat tunteen rauhasta ja hiljaisuudesta. Ehkä olen tätä alitajunnassani miettinyt, kun valitsin vuosia sitten tapetteja meidän makuuhuoneeseen. Haluan makuuhuoneen olevan todellinen rauhan tyyssija ja väreillä jos jollain on tähän iso vaikutus.  Valitsenkin kaikki petivaatteet meille aina hyvin hillityn sävyisinä. Eniten meiltä löytyy harmaita pussilakanasettejä, joista nämä pellavaiset nousivat nyt suoraan ykkössijalle, sekä ulkonäkönsä, että materiaalin tuntunsa tähden. Nälkähän tietenkin kasvaa syödessä ja toivonkin löytäväni meille vielä toisetkin pellavapussarisetit. Toivottavasti vaan niiden bongaamiseen ei kulu yhtä kauan aikaa kuin näiden ensimmäisten kanssa meni.

Rentoa ja huoletonta alkavaa viikkoa kaikille!

Tyynynpäällisiä ja tulppaaneja

Mitä olisikaan tammikuu ilman perinteistä tulppaanikimppua? Valitsin maljakkoon ehkä vähän tylsästi valkoisia tulppaaneja värikkäiden sijaan, mutta valkoiset ovat mielestäni kaikkein kauniimpia. Tulppaanien seuraksia ommella surautin sohvalle muutaman uuden tyynynpäällisen. Marimekolla oli tämän viikon lisä-ale ja säntsin ostamaan Maija Louekarin suunnittelemaa Räsymatto-kangasta, jonka seasta löytyy kultaisia juhlaraitoja. Vähän mietiskelin olisko tällainen kultaraitainen kangas liian jouluinen näin heti alkuvuoteen. Päädyin kuitenkin ostamaan kangasta metrin verran. Jos se tuntuisi liian jouluahenkivältä, niin se pääsisi esille sitten ensi jouluna. Kun tyynynpäälliset olivat valmiit sovittelin niitä sohvalle muiden tyynyjen seuraksi.

Ainakaan nyt eivät tyynynpäälliset ole minusta liian jouluiset. Mustavalkoinen väritys on aika raikas ja kultaraita sopii hyvin tiikkisiin ja rottinkisiin huonekaluihin ja olohuoneen yleiseen värimaailmaan. Tyynynpäälliset saavat siis ainakin toistaiseksi jäädä sohvalle. Seuraavaksi saan todennaköisesti  kevätfiiliksen päälle ja alan haalimaan ympärilleni kaikkea vihreää. Tällä hetkellä odotan kevään sijaan lunta ja kunnon talvea alkavaksi. Täysin lumeton talvi on niin aika tympeä ja harmaa, joten odottelenkin kovasti milloin tänne pääkaupunkiseudulle mahtaa tulla lunta. Nyt elellään kumminkin jo yli tammikuun puolta väliä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vuosi 2020

Mahtavaa vuotta 2020 kaikille! Meillä oli oikein mukava vuoden vaihtuminen. Vähän kyllä töihin palaaminen kahden viikon loman jälkeen kirpaisi, mutta parin töissä vietetyn päivän jälkeen koitti jo pidennetty viikonloppu loppiaisella varustettuna, joten paluu töiden pariin sujui melko pehmeästi.

Eilen lähti viimein joulukuusi talosta palveltuaan meitä ihan viimeiseen saakka. Riisuin muutenkin joulun kokonaan pois, muutamaan valosarjaa lukuunottamatta, jotka saavat vielä vähän jatkoaikaa ruokailuhuoneen kaapin ja olohuoneen kulmaikkunan ympärillä. Nyt sitten tuntuukin aika alastoman näköiseltä kun tunnelmallinen joululook on kodista poissa. Toisaalta tällainen harvinainen vieras nimeltä aurinko on tuonut jo vähän keväisempää valoa taloon, joten joulun olikin aika lähteä.

Viime vuoden alussa kirjoittelin tänne blogiin suunnitelmia vuodelle 2019. Yhtenä tavoitteena oli muokata poikien huone koululaiselle sopivaksi  ja siinä onnistuin hankkimalla Pehkolle parvisängyn ja kivat työpisteet molemmille pojille Lundian Classic-hyllyn muodossa. Myös hoitovapaalle jääminen onnistui ja siitä ilosta nautin vielä tämän vuoden elokuun loppuun saakka. Liikunnan määrän lisääminen oli myös yksi tavoitteista ja siinä myös onnistuin. Sen sijaan yöunien tuntimäärien lisäämisessä minulla on vielä paljon petrattavaa. Lavakauluslaatikoita en saanut pihalle viime kesänä laitettua, vaikka ehdin ne kyllä keväällä jo valmiiksi hankkia. Siippa kaivoi yhteen talon sivuun puuttuvan salaojan ja muutenkin muutti vähän pihan ilmettä, joten kivimurikoista koostuvia röykkiöitä, maa-ainesta ja sen sellaista oli kasaantunut kesän ajaksi juuri siihen kohtaan mihin olin pientä lavakauluspuutarhaani suunnitellut. Meidän piha kun ei ole koolla pilattu, niin suunnitelmiin ei voinut oikein tehdä muutoksiakaan. Tänä kesänä saan kuitenkin lavakauluslaatikot paikoilleen ja pääsen puuhailemaan viljelysteni parissa. Suunnitelmissani oli myös laajentaa blogin aihepiiriä myös vegeruokaa koskevaksi. Kovin montaa reseptiä en kuitenkaan saanut tänne postattua, mutta ehkä tänä vuonna tilanne tulee olemaan sen suhteen toinen.

Tälle vuodelle en muita tavoitteita, noita muutamaa yllä olevaa lukuunottamatta ole itselleni asettanutkaan. Odotan vain mielenkiinnolla mitä tämä vuosi tuokaan tullessaan. Loppuvuodesta olisi tarkoituksena saada palvelumuotoilijanpaperit ulos ja siinä onkin ihan tarpeeksi tekemistä. Onnekseni sain mieluisan opinnäytetyöaiheen arvostamaltani suomalaisen designin valmistajalta, joten en usko lopputyön kirjoittamisen olevan mitenkään pahaa tahkomista.