Kesäkuun kukkia

Huonekasvini ovat lähes kaikki kukkimattomia lajikkeita, mutta pidän silti paljon leikkokukista. Kesällä kukkakimppujen loihtimiseen on loistavat puitteet, sillä erilaisia luonnonkukkia, rikkakasveja ja istuttettuja kukkia voi kantaa sisälle vaikka joka päivä. Kuluneen viikon aikana sulostutinkin meidän makuuhuonetta, keittiötä ja vessaa erilaisilla kukkakimpuilla.
Myönnän heti tähän kärkeen, että olen todella huono tunnistamaan kasveja. Perus päivänkakkaran, leskenlehden ja apilan tunnistan kyllä, mutta siihen se oikeastaan jääkin. En siis osaa kertoa tarkemmin mitä kukkia olen maljakoihin poiminut, ehkä te tunnistatte ne paremmin.

Makuuhuoneeseen toin ruusuntuoksua juhannusruusun oksilla. Meidän pihan juhannusruusun mielestä juhannus oli jo ja kukassa olevia oksia löytyy enää harvakseltaan sieltä täältä. Juhannusruusun lisäksi poimin jalalliseen juomalasiin pihaltamme löytyvää vaaleaa rikkakasvia, joka on mielestäni niin kaunis, että annan sen kasvaa siellä ihan kaikessa rauhassa. Siniset kukat ovat taas istutettuja ja olen kuullut kyllä niiden nimen, mutta myös autuaasti unohtanut sen.

Näyttävät lupiinit ovat luonnonvaraisista kukista kesän suosikkejani ja säilyvät maljakossakin hyvinä muutaman päivän. Nämä poimin kotimatkalla tien varresta ja kotona asettelin ne Riihimäen lasitölkkiin. Meillä kasvaa pihalla vähän kurtturuusua ja voisin hyvin ottaa myös tämän hatalliseksi vieraslajiksi määritellyn mahtavan lupiinin kasvamaan omallekkin pihalle.

Boråstapetin Flora-tapetti pääsi todellakin oikeuksiinsa kun poimin pihalta kukkia myös wc:n puolelle. Kauaahan kukat eivät vessassa säilyneet, mutta toivat kumminkin hetkeksi sinnekkin iloa. Pehkon ja Pikkuveljen mielestä kukat vessassa olivat kiva juttu. Kysyin heiltä onko heidän mielestään outoa, että meillä on kukkakimppu vessassakin. "No ei yhtään" tuumasi Pehko ja jatkoi "Musta on kivaa kun meillä on kukkia. Mä tykkään kukista".  Nämä olivat todellsia sulosäveliä korvilleni ja toivonkin heidän aina pysyvän poikina, jotka tykkäävät kukista.

Blogin 4-vee synttärit + arvonta

Miettikää, tämän blogin ensimmäinen postaus on kirjoitettu 10.06.2015. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että blogini täyttää huomenna kokonaiset 4-vuotta - hurraa!
Aloittaessani kirjoittaa tätä blogia halusin saada jonkun oman jutun ja ajanvietettä äitiysloman kuluksi. Olin alunperin suunnitellut tekeväni tästä enemmän päiväkirjamaisemman, jota en mainostaisi kenellekkään missään. Pikkuhiljaa kallistuin kuitenkin sille puolelle, että olisihan se ihan mukavaa, jos tätä kävisi joku muukin välillä lukemassa. Kun palasin työelämään halusin ehdottomasti jatkaa näiden postausten tekemistä. Blogin kirjoittamisesta on muodostunut minulle niin mukava ja rakas harrastus, enkä koe näistä postausten laatimisista mitään paineita. Päivitän tätä juuri silloin kuin siltä tuntuu, enkä väkisin ala tänne vääntämään sisältöä vain koska on pakko postata edes jostain. Toistaiseksi tämä päätös on osoittautunut oikein toimivaksi jutuksi, eikä n.kerran viikossa postaus - tahti ole aiheuttanut mitään stressiä itselleni tai ole pois esimerkiksi perheen kanssa vietetystä ajasta.

Mutta siis joo, blogilla tosiaan on synttärit ja kuten aikaisempinakin vuosina, niin myös tänä vuonna järjestän teille juhlan kunniaksi pienen synttäriarvonnan. Tällä kertaa yksi onnekas voittaa itselleen tällaisen setin, joka sisältää tyylikkään vanerisen ja väriltään mustan Casa Stockmannin tarjottimen, Linumin puuvillaisen ja vohvelikuvioisen keittiöpyyhkeen, Iris Hantverkin tiskiharjan, kirpparilta ostetun pienen rottinkisen korin, sekä LuKLabelin muistivihkon ja postikortin.

Osallistumisaikaa on ensi viikon torstaille, eli 13.06.2019 klo 20.00 saakka. Osallistumaan pääset kommentoimalla mukana oloasi tämän postauksen alle (muista jättää myös sähköpostiosoittesi). Ilahtuisin kovasti jos kommenttisi sisältäisi myös ideoita postausaiheisiin tai voit jättää minulle muita terveisiä. Osallistua voi myös facebookissa tai instagaram-tililläni @miimiinkotiblog.

Paljon onnea arvontaan!

Kesäiset kuppikakut

Löysin lähikaupan hyllystä rasiallisen syötäviä kukkia ja sen inspiroimana päätin kokeilla leipoa ihan huvin vuoksi kesäisesti koristeltuja kuppikakkuja. Instatilit pursuavat upeiden kakkujen kuvia, mutta omat rajani tietäen pysyttelin tällaisissa helpommissa leivonnaisissa. Olen täällä blogissani useaan otteeseen maininnut, etten välitä leipomisesta ja yleensä hommaankin tarjottavat juhlia varten kaupan hyllyiltä. Nyt kuitenkin halusin antaa kuppikakuille mahdollisuuden ja hommasin oikein muffinsipellinkin, mikä helpotti oleellisesti leipomuksia pysymään muodossaan.

Nämä kuppikakut valmistuivat perusohjeella, johon tuli:

150 g voita
3 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Kuorrute:

150 g huoneenlämpöistä voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
6 dl tomusokeria
1 tl vanilja-aromia

Koristeluun:

pensasmustikoita, syötäviä kukkia ja mansikoita

Ensin laitoin uunin kuumenemaan 175 asteeseen ja asettelin paperiset muffinsivuat muffinsipellille. Vatkasin voin ja sokerin vaahdoksi ja lisäsin munat yksi kerrallaan koko ajan sekoittaen. Seuraavaksi sekoitin jauhot, leivinjauheen ja vaniljasokerin keskenään. Tämän seoksen kaadoin taikinaan yhdessä maidon kanssa. Sekoitin taikinan hyvin ja lusikoin sen vuokiin. Kuppikakut paistui uunin keskiosassa 20 minuuttia ja jäähdytin ne hyvin ennen kuorrutteen lisäämistä.

Kuorrutteen valmistin näin: vatkasin huoneenlämpöisen voin ja tuorejuuston keskenään hyvin, jonka jälkeen aloin lisäämään tomusokeria desi kerrallaan. Vatkasin kuorrutteen hyvin ja viimeisenä lisäsin vielä teelusikallisen vanilja-aromia joukkoon.

Huomasitte kuvista varmaan hauskat lusikat? Ne käytiin viime talvena Pehkon kanssa tekaisemassa mukipajassa, jota järjestää ihana ja huippulahjakas Piia Keto. Tykkään mielettömästi Piian kädenjäljestä ja ollaan Pehkon kanssa kaksi kertaa käyty hänen järjestämässä mukipajassa ja molemmat kerrat ovat olleeet tosi kivoja ja rentoja tapahtumia ja Pehkon suunnittelemista mukeista ja luskoista on tullut kerrassaan hienoja. Samaa ei kyllä voi sanoa näistä tekemistäni kuppikakuista, mutta ainakin niistä tuli hellyttävän näköisiä. Ehkä minusta vielä kehkeytyy harjoituksen tuloksena todellinen kuppikakkuvelho, kun nyt se muffinsipelitkin kerta hankittu!