Pienet synttärijuhlat

Kaupallinen yhteistyö: Luklabel
Meidän pieni vallaton Pikkuveli täytti eilen 5-vuotta. Laitellessani perjantai-iltana muutamia ilmapalloja pöydän yläpuolelle asteli tuleva päivänsankari huoneeseen ja tokaisi "Äiti, mä oon näistä synttäreistä kauheen iloinen". Voi pientä! Ei se mikään ihme ole. Kaverisynttärit jouduttiin  peruuttamaan, eikä sukulaissynttäreistäkään tullut sattuneesta syystä yhtään mitään. Syntymäpäivä on kumminkin hyvin tärkeä päivä 5-vuotiaalle lapselle, oli ne poikkeusolot päällä tai ei. Päätinkin vähän panostaa synttäripöytään, vaikka herkuteltiinkin sen äärellä ihan vain oman perheen voimin. Tämmöinen pieni juhlavampi hetki oli sitä paitsi kivaa vaihtelua tälle nykyarjelle, jolloin päivissä ei pakottavista syistä paljon vaihtelua tapahdu.
Pikkuveli halusi synttäripöytäänsä kakun, Orion-keksejä, karkkia, suolapähkinöitä ja juustonaksuja. Päivänsankarin toiveita kunnioitettiin ja pöytä katettiin halutuilla herkuilla. Lisäksi asettelin pöydälle myös dinosauruksia, jotka ovat tällä hetkellä kovassa huudossa Pikkuveljen leikeissä.

Olin aikaisemmin tyytyväisenä pistänyt kalenterista merkille Pikkuveljen syntymäpäivien osuvan lauantaille, jolloin kauempana asuvat sukulaisetkin pääsisisivät synttäreille ihan oikeana päivänä. Lisäksi viikonpäivä oli täsmälleen sama kuin viisi vuotta sitten, jolloin Pikkuveli syntyi. Enpä näitä synttäreitä suunnitellessani olisi kuuna päivänä voinut kuvitella, etteivät isovanhemmat voisi meille tulla ollenkaan, tai varsinkaan sitä ettei tänne Uudenmaan alueelle voisi Pikkuveljen syntymäpäivänä edes matkustaa!

Pikkuveli vaikutti kuitenkin hyvin tyytyväiseltä näihinkin synttäreihin ja juhlimme sitten myöhemmin uudestaan Pikkuveljen synttäreitä, kun kokoontuminen isommalla porukalla on taas mahdollista.

Tällä hetkellä on ensiarvoisen tärkeää tukea suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä. Siksi kerronkin mielelläni kattauksessa löytyvistä tuotteista.  Pöydällä komeileva näyttävä vanerinen ripustin, ja sen pahvista valmistettu onnea -teksti ja numero viisi, sekä Onnea ihana-kortti ovat Luklabelin tuotantoa. Vaneriseen ripustimeen saa myös muitakin eri teksti vaihtoehtoja erilaisiin juhlatilaisuuksiin ja numeroita on tietenkin olemassa välillä 0-9.  Ripustinta voi käyttää ihan näin pelkistettynä, tai sen ympärille voi sitoa kukista ja lehdistä kauniin kranssin.  Monikäyttöistä ripustinta voi käyttää myös arjessa vaikka korutelineenä, sillä renkaan yläpuoletla löytyy 24 reikää. jotka mahdollistavat tuotteiden ripustamisen. 


//:Tuotteet saatu Luklabelilta näkyvyyttä vastaan

Kasvit kevätkuntoon

Aurinkoiset maaliskuun viikonloput ovat kääntäneet ajatukset taas kevääseen ja lisääntynyt valonmäärä saa taas sisäisen sisustuskärpäsen heräilemän. Tekisi mieli maalata, sisustaa ja tapetoida huoneita vähän sieltä ja täältä eri puolelta taloa. Sisustushaaveiden lisäksi on myös aika tehdä ihan konkreettisiakin kevätpuuhia. Meidän viherkasvit pääsivätkin uusiin multiin, isompiin ruukkuihin sekä kunnon vesisuihkuihin. Ihan kaikkia kasveja (niitä on meillä kuitenkin muutama) en jaksanut vaihtaa uusiin multiin kerralla, joten jätin viime viikonloppuna amppelikasvit suosiolla odottamaan omaa vuoroaan tälle viikonloppulle.

Isoimpia ja pölyisempiä kannoin myös kellariin ja suihkun alle. Kylläpä kasvien lehdet alkoivat vihertää suihkun jälkeen, kun kaikki pöly oli poissa! Tämä teki niille selvästi niin hyvää.

Vaikka kävelenkin joka sunnuntai kotiamme ympäri ja mielestäni suihkuttelen kasvit perusteellisesti suihkupullon kanssa läpi, niin kevätauringon valo on kertonut karua kieltä pölyn määrästä mikä lehtien päällä oli näkyvissä. Varsinkin ruokailuhuoneen kultapalmu näyttää jo paljon paremmalta. Sen lehtien kärjet olivat nimittäin todella kuivat, enkä selvästi ole muistanut kastella ja suihkutella sitä tarpeeksi. Olenkin ajatellut hankkia sille kastelupallon ruukkuun, jottei kuivumista tulee jatkossa enää tapahtumaan.

Itse multien vaihtaminen  on minusta tavattoman rauhoittavaa puuhaa. Onhan se tosi sotkuista hommaa, mutta rakkaiden huonekasvien vaihtaminen uusiin kuohkeisiin multiin ja isompiin ruukkuihin on vain jotenkin sellaista hyvänmielen hommaa, jota tekee mielellään, vaikka se aika suuritöistä onkin.

Mullanvaihdon yhteydessä laitoin koko talon palmuvehkat multiin samaan istutuslaatikkoon. Saa nähdä alkavatko ne rehoittaa siinä oikein kunnolla, koska ne ovat jo nyt melko nopea kasvuisia ja nyt niillä on runsaasti tilaa kasvaa. Yhtä palmuvehkaa en mienannut saada edes ruukustaan irti, koska juuret olivat pakkautuneet niin tiukaksi keräksi aivan liian pienessä ruukussa. Nämä palmuvehkat ovat muuten kivoja kasveja, koska sen lisäksi, että ne leviävät helposti, niin ne ovat myös hyvin kestäviä ja niitä voi pitää paahteessa tai useita kuukausia jopa pilkko pimeässä. 

Vitriinin päälle sijoitin viimeisimmän hankintani, joka myös on vehkalajike, nimittäin juurakkovehkan. Jos palmuvehka on hyvin kestävää laatua, niin tämä juurakkovehka taas on sen vastakohta. Olen ymmärtänyt sen olevan hyvin haasteellinen ja vaikea huonekasvi. Ostinkin sen itselleni kasvihaasteena. Katsotaan kuinka pitkään saan sen pysymään hengissä.

Valoisaa ja vihreää alkavaa viikkoa kaikille!

Jakkaran kunnostus

Kaupallinen yhteistyö:  Oy Sika Finlad Ab

Projekteja on eri pituisia. On nopeita, jotka hoituvat hetimiten ja sitten näitä vähän pitempi kestoisia, joiden valmistumiseen menee vuosia. Asuessamme vielä edellisessä asunnossa (muutosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 5 vuotta ) bongasin facekirppikseltä rikki menneen jakkaran, joka luovutettiin ilmaiseksi hakua vastaan. Jakkara oli hauskan näköinen ja päätin projektoida sen kuntoon. Vähän aikaa jakkara pyöri asunnossamme josta siirsin sen odottamaan inspiraatiota vintille. Sitten tuli muutto tähän taloon ja jakkara muutti kätevästi muiden vinttikamojen mukana tämän talon vintille. Sieltä se on tullut aina vastaan noutaessani tavaraa ullakolta, mutta jotenkin on tuntunut vaikealta ryhtyä korjaamaan sitä kuntoon.
Kun Sika Finlandilta otettiin yhteyttä yhteystyön merkeissä tiesin heti mikä huonekaluistani on kaivannut kauan puuliimaa osakseen. Kävin vihdoinkin kaivamassa jakkaran osat ullakolta ja ryhdyin hommiin.

Jakkaran selkäosa oli osittain haljennut molemmilta puolilta. Pyyhin ensin jakkaran kauttaaltaan hyvin pölystä ja puristin halkeaman väliin Eri Keeper Plus-liimaa, joka on vahva ja väritön puuliima. Ylimääräiset liimat pyyhin ohjeen mukaisesti heti pois. Kuivuessaan liiman saa nimittäin enää pois vain mekaanisesti. Meidän verstaalta löytyy onnekseni ruuvipenkki, joka on kuin luotu näihin hommiin. Asetin liimatut  osat vuorotellen ruuvipenkkiin puristetuksiin noin tunnin ajaksi kuivumaan.  Myös irronneen jalan liimasin samaan tapaan.
Muistan Eri Keeper liimat jo kaukaa lapsuudestani. Keltamustat liimapurkit ovat omalla tavallaan myös todella viehättävän näköiset, joten oli pakko käydä kurkkaamassa netistä vähän brändin historiaa. Eri Keeper on kotimainen tuote, joka syntyi 1950-luvun alkupuolella.  Liiman alkuosa tulee yhtiön nimestä Eri Oy ja loppuosa Keeper taas tuotteen pitävyyden ansiosta. Pakkausmalliksi valikoitui ampiaisen värit, eli mustia raitoja keltaisella pohjalla. 50-luvulla Eri Keeperiä käytettiin talojen rakennusaineina mm. pinkopahvien kiinnittämisiin seinille. Liimalla on siis hieno historia takanaan ja upeaa, että tuotteen pakkauksien ulkonäkö on säilynyt tutun näköisenä aina näihin päiviin saakka.

Kun jakkaran liimaukset olivat kuivuneet vahasin sen puuosat käsitellylle puulle sopivalla vahalla. Kangas taas löytyi Finlaysonin ale-hintaisista kankaista. Kyseessä on Hannu Väisäsen suunnittelema Kurupuro-kuosi, joka soveltuu oikein passelisti tällaiseen pieneen päällystys projektiin. Tässä  kuosissa ei venytykset näy, tai se onko se edes oikeinpäinkään asetettu. Minusta jakkarasta tuli tosi kiva ja se sopii meidän olohuoneeseen mainiosti. Ennen kaikkea iloitsen miten vähällä vaivalla siitä sai taas käyttökelpoisen huonekalun, eivätkä osat joutuneet turhaan kaatopaikalle.

Mukavaa alkavaa viikkoa!