Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Käytännöllinen ja kaunis pöytäliina

Ruokapöytänämme on alusta saakka ollut yksi talon väliovista. Muuten ovi on ollut kaikinpuolin oikein toimiva pöytälevy ratkaisu, mutta siihen liimautuu kaikki lika kiinni aivan saman tien. Ja tokihan lapsiperheen ruokaillessa muodostuu kaikenkaisia ruokatahroja pöydälle ihan väkisinkin. Käyttäisin mielelläni ruokapöydällä pöytäliinoja, mutta silitettyäni kankaan pöydälle ja se kestää sen yhden ruokailun ja kangas on sen jälkeen täysin pesukonevalmis on se vaan vaivaan nähden aivan liian työläs juttu. Siksi olin jo tovin miettinyt hankkivani pöydälle vaha- tai kernikankaisen pöytäliinan. Selaillessani netistä eri tahojen valikoimaa huomasin, ettei kohtuu hintaisia ja ennen kaikkea kivannäköisiä kankaita ollut olemassakaan. Tai jos oli, niin pöytälevyn pituiselle palalle olisi kertynyt sen verran hintaa, että mielummin olin ilman koko kerniliinaa.
  Tätä dilemaa pähkäilin myös työkaverilleni ääneen ja onneksi näin teinkin. Kultainen kollegani löysi nimittäin seuraavana viikonloppuna Marimekon palalaarista Tiiliskivi-kuosia juuri tuon 2,50 m määrän ihan käsittämättömään hintaan ja oli ostanut sen minua ajatellen. Olin aivan innoissani ja jälleen kerran aivan häkeltynyt miten ihania ihmisiä minulla onkaan työkavereina. Olen kyllä kerrassaan onnekas!




Pinnoitettukangas ei toki ole se ekologisin vaihtoehto, mutta järkeilin valintani niin, että tällä kankaalla oli kumminkin kohtuullisen pitkä elämä edessä. Ensin meidän ruokapöydän päällä ja kun kangas alkaa näyttää siltä ettei sitä kehtaa enää pöydälle laittaa, voi sen käyttää askarteluun ja tehdä siitä vaikka viirinauhan pergolaan. Tai vaihtoehtoisesti luovuttaa päiväkotiin askarteluliinaksi, kuten tein edellisen kodin vahaliinan kohdalla. Silloinen päiväkoti otti liinan ilolla vastaan ja voisin veikata, että kangas on käytössä siellä heillä edelleenkin.
Tiiliskivi on nyt koristanut pöytäämme noin viikon verran ja toistaiseksi olen saanut pyyhittyä kaikki mustikka- ja kahvitahrat siitä veke. Tomaatti on ilmeisesti aika haasteellinen tahra näissä tämän tyyppisissä pöytäliinoissa, mutta siitä ei vielä ole kertynyt kokemusta.




Sami Ruotsalaisen muotoilemat Oiva-astiat täyttävät tänä vuonna 10-vuotta. Tuntuu hassulta, että niiden lanseeraamisesta on tosiaan niin kauan aikaa. Työskentelin nimittäin tuolloin visualistina Marimekolla ja muistan hyvin miten miten hyvän vastaanoton astiat saivat ihan alusta alkaen. Mutta ihmekkös tuo, varsinkin mustavalkoiset Räsymatto-mukit ovat olleet minunkin suosikkejani siitä päivästä saakka, kun näin ne ensimmäisen kerran. Omistan mukien lisäksi muutaman Oiva-lautasen ja olen miettinyt pitäiskö sarjaa alkaa keräilemaan enemmänkin. Toisaalta astiakaappini pursuaa kaikenlaisia kippoja, kuppeja ja lautasia, mutta toki sinne vielä joitakin kauniita astioita saa vielä hyvin mahtumaan.



Upeaa alkavaa viikkoa!




2 kommenttia :

  1. Hei.

    Itselläni Marimekon kerni ollut nyt vuoden päivät (8h perhe) ja olen ollut tyytyväinen. Mikään tahra ei ole jäänyt. Itselläni on mustapohjainen Muija-kuosi. Olisin vaihtelun vuoksi ollut ostamassa juurikin tätä kuosia mikä sinulla on, mutta sitä ei enää ole ainakaan verkkokaupassa.
    Ennen Marimekon kerniä, meillä kerkesi olla 3 Finlaysonin kerniliinaa ja laatuero on mielestäni huomattava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, ettei tahrat jää kankaaseen kiinni! Muija-kuosi on myö tosi kaunis ja varmasti toimiva pöydällä. Käytin edellisessä kodissa välillä Finlaysonin kerniä ja oli oikein toimiva, mutta se ei tosiaan ollut jatkuvassa käytössä, niin en osaa sanoa sen ominaisuuksista enempää.

      Poista