Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Seinäsisustamista Miikon malliin

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ MIIKO DESIGN OY:N KANSSA.

Olohuoneen uusiksi järjestämisen myötä jäi yksi seinä ihan tyhjilleen kirjahyllyn muutettua siitä peräseinälle. Keräilenkin tässä sopivia juttuja ensin seinää varten ja suunnittelen niistä jonkun näköisen kokonaisuuden, ennen kuin kaivellaan poraa esille.
Yksi seinälle tuleva juliste on Miiko Designin Jänis, johon ihastuin tämän vuoden Habitare-messuilla. Minulla oli kani asuessani yksin ja kani muutti tietenkin mukana myös ensimmäiseen yhteiseen kotiimme, kun muutimme asumaan kimppaan siipan kanssa. Tämä pupujussi oli hyvin persoonallinen tapaus ja varmaan juuri siksi minulla on näille pitkäkorvaisille otuksilla ihan oma paikka sydämessäni ja tunnen vieläkin suurta vetoa kaikkiin jäniksiin viittaaviin juttuihin.
Mutta onhan tämä okran värisellä pohjalla oleva Jänis-juliste kerrassaan upea. Sopii väreiltäänkin ihan loistavasti meidän olkkariin.




Miikon ensi vuoden arjenhelpottaja eli seinäkalenteri on edellisten vuosien tapaan kaunis kokonaisuus luontoaiheisia kuvia. Kalenterin voi asetella seinälle mukana tulevan klipsin ansiosta perinteiseen malliin kuukausi kerrallaan, tai sitten siitä voi tehdä vaikka kivan kollaasin seinälle asetellen kaikki kuvat seinälle yhtä aikaa. Työhuoneen vakio varusteisiin kuuluu tietenkin kaunis kalenteri ja tämä Miikon versio on kyllä ihan omiaan sinne.



Ihastuitko sinäkin näihin upeisiin Suomessa suunniteltuihin ja myös täällä painettuihin tuotteisiin? Instagramtililläni @miimiinkotiblog käynnistyi juuri arvonta, jossa voit voittaa itsellesi seinäkalenterin, sekä valitsemasi julisteen Miiko Designin valikoimista. Tällainen setti on myös upea kotimainen lahjaidea jouluakin ajatellen. Arvonta on käynnissä torstaihin 1.11.2018 klo 20.00 saakka. Kannattaa siis käydä osallistumassa ja onnea arvontaan!


//Tuotteet saatu Miiko Design Oy:ltä bloginäkyvyyttä vastaan.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Uusi sohva

Olen täällä jo moneen otteeseen maininnut meidän uudesta sohvasta, viimeksi edellisessä postauksessani koskien ekologista sisustamista. Siinä kerroin tuntemuksiani sohvan ostotilanteessa. Uusi sohva oli kuitenkin hankintalistamme kärkipäässä ja se tuli meille todelliseen tarpeeseen. Kolmen hengen sohva, jossa ei voi oikein mitenkään päin maata, ei ollut parhain vaihtoehto meidän nelihenkiselle perheelle joten tarvitsimme kipeästi uuden sohvan. Sellaisen johon mahtuu hyvin koko Meidän jengi ja siinä voi hyvin myös tarvittaessa lojua ja viettää yhteistä aikaa.




Sopivan sohvan löytäminen ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Etsimämme sohvan täytyi olla tukeva, pitkäikäinen ja tietenkin myös katseenkestävä ja kodin sisustukseen sopiva. Hinnan oli myös oltava kohtuullinen, vaikka olimme valmiita rahallisesti panostamaankin tähän sohvaan edeltäjiään enemmän. Muutamaa sohvaa kävimme eri huonekaluliikkeissä testaamassa, mutta löysin niistä aina jotain vikaa. En halunnut tehdä kompromisseja sohvan kanssa, vaan odottelin luottavaisesti sen täydellisen sohvan osuvan vielä kohdalle. Ja odottaminen kannatti, sillä niinpä sitten päivänä eräänä, selaillessa netin valikoimaa, tuli kriteeriemme täyttävä sohva sieltä tarjoushinnalla vastaan.





Odottelimme kuusi viikkoa sohvan saapumista ja kun kauan kaivattu sohva vihdoin saapui oli jännitys huipussaan. Ainahan huonekalut näyttävät kotona erilaiselta, kuin huonekaluliikkeen  valaistuksessa ja ympäristössä. Sohva asettui kuitenkin oikein mukavast kulmaikkunoiden alle ja värikin on sopivan neutraali, mikä oli tarkoituskin. Värikkäämpi sohva olisi ollut ihana, mutta luulen että kyllästyisin sellaiseen aika helposti. Tällaiselle neutraalill verhoilulle saa tuotua helposti värikkyyttä erilaista tunnelmaa erisävyisillä sohvatyynyillä ja huovilla. 
Ja väriähän olohuone on kaivannutkin sen jälkeen, kun Greipin keltainen seinä vaihtui Mulperiin. Yhdistelin keskenään sohvalle tyynyjä, jotka sopivat hyvin sävyiltään yhteen tiikkisten huonekalujen kanssa. Sen lisäksi halusin myös sohvalle turkoosia, jota huoneesta löytyy ennestään vanhan karttapallon ja ison lasipullon muodossa. Nyt on sitten hakusessa uusi matto. Tämä entinen näyttää ihan liian pieneltä rievulta jykevään sohvaan verrattuna. Haluan maton löytyvän käytettynä, joten joudumme varmaan hetken odottelemaan ennen kuin oikeanlainen matto tulee vastaan. Siihen asti pärjäillään kyllä hyvin tuon vanhan maton eli rievun kanssa :)



sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ekologinen sisustaminen

Syksy on taas edennyt siihen pisteeseen, ettei töistä palatessa enää päivänvalo juuri riitä kotona kuvailuun ja tämän johdosta blogi päivittyy vielä verkkaisempaan tahtiin kuin kesäaikaan. Sisustusloggareiden keskuudessa kiertää kuitenkin nyt haaste, johon halusin ehdottomasti osallistua. Aika tiukille tämä osallistuminen meni, mutta ehdinpä kuitenkin mukaan. Haasteen alkuunpanija on ihanaa Keltainen kahvipannu -blogia kirjoittava Pauliina ja haaste kuuluu näin:


"Tuleeko teille ostokrapula uusia hankintoja tehdessä? Mietittekö kuinka suuren hiilijalanjäljen jätätte ostoksia tehdessä? Mietittekö missä tuote on valmistettu, mistä materiaalista ja millaisissa oloissa? Mitkä teidän vinkit olisi ekologiseen sisustamiseen?




En mielelläni osta meille mitään uutena, mutta joitakin hankintoja on tietenkin pakko tehdä suoraan kaupan hyllyltä. Aina tarvitemaansa ei vain löydä käytettynä. Sopivan sohvan löytäminen kierrätettynä on osottautunut joka kerta liian haasteelliseksi ja ne me olemme ostaneet huonekaluliikkeistä. Muuttojen yhteydessä ne on jouduttu myymään eteenpäin, mutta kierrätys on toiminut silloin onneksi tuon suuntaisesti. Viimeisintä sohvaamme etsiskelimme pitkään ja tällä kertaa satsasimme sohvaan vähän enemmän, sillä tämän sohvan on tarkoitus kestää meillä hamaan tulevaisuuteen asti. Viime kesänä löysin oikean kokoisen ja myös näköisen sohvan meidän perheen tarkoitus periin. Sohvakauppojen jälkeen minun oli tarkoitus jäädä vielä keskustaan asioimaan ja kiertelemään muita liikkeitä, mutta toisinpa kävikin. Kun olin toista kertaa liikkeessä katsomassa sohvaa, päättänyt verhoilukankaan ja olin aivan sata prosenttisesti varma, että tämä sohva on meille oikein hyvä niin oli aika tehdä siitä kaupat. Myyjän naputellessa tietojani koneelle kävi oloni yhä tukalammaksi ja tukalammaksi ja kun kaikki oli selvää oli oloni jo aivan hirvittävä. Kävelin liikkeestä suoraa päätä bussiin ja ajelin sillä kotiin. Ostokrapulainen olo on siis näemmä samanlainen kuin seuraavana päivänä juhlien jälkeen - etovaa oloa piisasi niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Onneksi teen näin suuria, kalliita ostoksia kaupoissa aniharvoin. Sellaiset ei selvästikkään sovi minulle.



Melkeinpä kaikki kodistamme löytyvät huonekalut on joko saatuja tai käytettyinä ostettuja. Pienellä korjaamisella ja tuunaamisella olen uudistanut joitakin huonekaluja, mutta suurinmman osan olen antanut olla sellaisessa kunnossa kuin ne ovat ostohetkellä olleet. Vanhat huonekalut näyttävät minusta paremmalle kuin uudet ja tykkään muutenkin ettei kodin jokainen sisustettu nurkka ja huone sovi täydellisen saummattomasti yhteen toisten kanssa, vaikka toki niissä yhtenäinen linja saa säilyäkkin. Vaikka selaankin joka päivä nettikirppiksiä ja käyn usein kirppiksillä, niin en kuitenkaan tee ostoksia ostamisen ilosta tai vain sen takia, että joku esine näyttää kivalle. Nykyisin mietin tarkkaan onko minulla esineelle käyttöä ja mihin sen sijoitan. Tosin poikkeuksiakin löytyy, kuten nämä viime viikolla ostamani Arabian kannu ja simpukanmallinen lusikka. Lusikan ostin matkamuistoksi pariisilaiselta kirppikseltä, mutta kannulle en ole keksinyt minkäänlaista funktioita. Se oli hyvin edullinen ja silmää miellyttävä kapistus, joten ostin sen kuitenkin.



Suosisin mielelläni enemmänkin kotimaisia, tai ainakin euroopassa valmistettuja sisustustuotteita, muttei se valitettavasti ole aina mahdollista. Tehdessäni ostoksia Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen myymälöissä, pääsen aina yllättymään paljonko säästinkään luonnonvaroja ihan pienessäkin ostoksessa. Kassakuittiin nimittäin tulostuu joka kerta Kierrätyskeskuksen luonnonvaralaskurin arvio paljonko luonnonvaroja olisi kulunut vastaavan uuden tuotteen tuottamiseen ja sen elinkaareen. Tämä tieto hätkäyttää minua joka kerta. Kannustankin jokaista ostamaan tavaroita niin pitkälle kuin mahdollista kierrätettyinä ja panostamaan aina sekä uusien, että  käytettyjen tuotteiden hankinnassa laatuun ja tuotteen pitkäikäisyyteen.
Hiilijalanjälkeä syntyy meillä jokaisella väistämättäkin. Omaa ostokäyttäytymistä ja muitakin valintoja voi käydä testaamassa täältä, Sitran julkaisemassa elämäntapatestissä, joka mittaa testaajan hiilijalanjäljen ja antaa myös vinkkejä rahan ja ympäristön säästämiseksi.
Joulu on tulossa kauppoihin jo kovaa kyytiä ja joulumanian iskiessä päälle on hyvä miettiä voisiko hikipajoissa valmistetun, halvalla hintamerkinnällä varustetun muovisen sisutukrääsän korvata jollain itse tehdyllä kierrätys jutulla, tai ehkä jollain kotimaisella ja ekologisemmalla vaihtoehdolla.
Ja tarvitseeko sitä aina edes hankkia yhtään mitään?