Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

perjantai 29. tammikuuta 2016

Sisustuslehdessä

Kuva meidän uuden kodin olohuoneesta pääsi lehteen! Olen ennenkin postaillut tänne juttuja Unelmien Talo&Koti -lehdestä, joka valitsee joukon lukijoiden kuvia kerran kuussa vaihtuvalla teemalle. Viimeksi vuorossa oli lempinurkkaus johon osallistuin olkkarin kulmaikkuna kuvalla.

Eilen kävin sitten ostamassa tämän kyseisen lehden numeron kotiin ja sinne lehtitelineeseen se päätyi selaamattomana kuten liian moni muukin kohtalotoverinsa. Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun olin oikea puhelinmyyjien unelmien soittokohde. Silloin taisi tulla neljäkin lehteä joskus samaan aikaan ja minulla oli aikaa selata ja lukea niitä! Ennen edellisen asunnon remppaa kävin nämä lehdet läpi ja leikkelin niistä talteen hyviä ideoita, joitakin niistä taisin jopa soveltaen ottaa käyttöönkin.
Tämän nykyisen kodin kohdalla ei ollut koonnut mitään kivoja ideakansioita, asiat kun tapatuivat niin nopeasti. Toisaalta nykyisin poukkoilen netin syövereissä paljon enemmän ja ideoita tulee vastaan sieltä. Muiden blogeja luen nukkumaan mennessä satunnaisesti kännykästä selaillen - jos siis vaan jaksan. Yleensä sänkyyn mennään ihan liian myöhään ja ihan liian väsyneenä enää mitään lueskelemaan.

Noh, kyllä tämä remppa tästä vielä hellittää. Eilen käytiin poikien kanssa Tapettitalossa ostoksilla. Mikä ihana kauppa! Olin päättänyt jo etukäteen millä tapetoin pikkueteisen seinän ja onneksi näin. Eilen 10 kk täyttänyt Pikkuveli ei nimittäin ollut suopealla päällä eikä olisi antanut yhtään armonaikaa tapettimallien selailuun. Seuraavan kerran menen sinne ihan yksin. Kauppa on mitä tunnelmallisin ja mallit näyttivät niin eriltä kaupassa, kuin tietokoneen ruudulta katsottuina.





Arvaatteko mikä tapetti eteiseen tulee? Taitaa olla Suomen suosituimpia malleja ja se oli suorastaan pakollinen hankinta tällaiseen vanhaan rintamamiestaloon. Toivottavasti ehdin vetäistä tämän ihanan tapetin seinään vielä viikonlopun aikana.








keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Ruokailutila

Noniin, ruokailuhuone on aika lailla valmis! Tosin sieltäkin puuttuu kattolistat ja kynnys on sieltäkin maalaamatta, kuten ne ovat vielä koko talon osalta tekemättä. Mutta eipä puututa sen enempää tekemättömyyksiin, vaan esitellään enemmin sitä miltä huone nyt näyttää.

Huone on ollutkin jo jonkin aikaa valmis, mutta se toimi vielä viime viikonloppuun saakka remppavälineiden säilytyspaikkana. Eilen vielä tekaistiin seinälle taulu suosikkitapetistani Cole and Sonin Cow Parsleysta. Koko seinää en kyseisellä tapetilla halunnut peittää, mutta tuollainen iloinen väripilkku tekee huoneelle hyvää. Siihen yhdistyy hyvin keltaiset Iittalan Teema astiat, joita käytän kattauksissa. Muutenkin huoneen väripilkut tulevat astioilla, huonekasveilla ja kukilla. Muutoin huoneen hallitsevat sävyt ovat teak,musta ja valkoinen.











Viimeinen kuva on siis ennen -kuva, jolloin kattoa ei oltu vielä maalattu, lautalattiaa ei oltu otettu esiin, eikä seiniä levytetty, kitattu, hiottu ja maalattu. Melkoinen matka siis tehty tämänkin huoneen kanssa kohti valmista lopputulosta.

Noiden teakisten ovien takaa löytyy kaikki meidän astiat, koska keittiöön ne eivät mahtuneet. Keittiöön vievä ovi poistettiin ja siitä itseasiassa tehtiin pöytä tähän huoneeseen. Ikean pukkijalat vaan alle ja pöytä oli sillä valmis. Muutenkin kyseessä on hyvin kierrätyshenkinen huone, sillä oikeastaan kaikki siellä on kirppari/kierrätyslöytöjä ja osan tavaroista olen saanut myös lahjaksi.

Olen harkinut tuon oviaukon viereselle seinälle muutamia avohyllyjä astioille ja metsästyksen alla on myös sopiva kukkapöytä ikkunan alle. Ihan huippu juttu kyllä, että huoneessa on kaksi ikkunaa!

Vähän myös pulmailen mitä tuon tapettitaulun alle laittaisi. Mietinnässä on joko matala valkoinen vitriinihyllykkö tai kapea ja valkoinen puusohva. Nämä ovat sellaisia "jos vastaan tulee" täydennyksiä, sillä nyt olemme keskittyneet aika tiiviisti alakerran pesutilojen remppailuun.




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Blogini tarina

Olin ajatellut jo aikaisemmin kirjoitella jotain tänään tänne blogini puolelle. Viime kerrastahan on taas tovi vierähtänyt. Sattumalta ihana Pilviraitti oli juuri tänään laittanut minulle haasteen, johon päätin nyt heti vastailla. Olen saanut myös kaksi muuta kivaa haastetta, muttei minulle nyt ole niihin tarpeeksi kuvamateriaalia, joten ne jäävät odottamaan vielä vastaus vuoroaan.

Tämä minun bloginihan ei ole vasta kuin 7 kk vanha. Olin jo jokin aikaa miettinyt blogin aloittamista. Äitiyslomalla ollessa tuli jotenkin tarve saada joku ihan oma juttu jonka parissa puuhailla. Arki pyöri kumminkin aika lailla siinä kotosalla lasten parissa. Pikkuveli oli siinä vaiheessa vasta 2,5 kk vanha ja Pehkokin alle 3-vuotias. Blogin aloittaminen oli helppoa, olin tykännyt pitkään kuvaamisesta ja tekstin tuottaminen on minulle helppoa. Laatu molemmissa onkin sitten eri juttu ;)


Mitään hirveää kehityksen kaarta ei tällaisessa alle vuoden vanhassa blogissa ole vielä oikein havaittavissa. Alunperin mukana piti olla myös kasvisruoka juttuja, mutta ruuan kuvaaminen on vaikeaa ja aikaa vievää, eikä sellaisille kuvakulmille ole oikein aikaa, kun kaksi pientä nälkäistä suuta istuu ja odottaa vaativina ruokapöydässä. Eikä ne laittamani arkimössöt ole oikein esteettisesti muutenkaan kauniita. Myös lapsijutut ovat jääneet aika lailla pois. Molemmista aiheista tulen kyllä varmasti postailemaan silloin tällöin, mutten kuitenkaan mainittavan säännöllisesti.

Jos joku tulee muuttumaan, niin tämä blogini visuaalinen ulkoasu. Olen miettinyt muutamia muutoksia, jotka menevät varmasti myös toteutuksen puolelle.



Kamerana minulla ei ole mikään kallis tai hieno vehje. Ihan sellainen perus Olympus. Ihailen monien blogien kauniita kuvia ja olisin hyvin onnellinen jos osaisin käyttää järjestelmäkameraa sekä kuvankäsittely ohjelmia. Ikävä totuus on, etten osaa käyttää millään tavalla kumpaakaan. Olen kyllä ajatellut mennä vaikka jollekkin kuvankäsittely -kurssille, mutta aikaa sellaiseen en ole vielä löytänyt.

Merkittävin taitekohta blogini historiassa on tietenkin ollut rintamamiestalon osto ja sen remontoiminen. Jos aikaa bloggaamiseen ei mitenkään ylettömästi ollut sitä ennen, niin nyt sitä on ollut vielä vähemmän. Olin ajatellut blogata myös itse remontoinnista, mutta tekovaiheiden kuvaaminen ei tuntunut omalta jutulta, kuten ei puolivalmiiden huoneidenkaan esitteleminen. Jälkimmäisestä olen  olen kyllä jo vähän joustanut. Talon mukana aloitin huomattavasti värikkäämmän sisustajan elämän. Entinen kotimme oli hyvin musta-valko-harmaa voittoinen, mutta nykyisessä kodissamme on lähes joka huoneessa oma pirtsakampi tehostevärinsä. Jotenkin tällaista 1950-luvun taloa sisustaessa on värien käyttä paljon luontevampaa, kuin se oli 70-luvun kerrostalo kolmiossa.




Viime aikoina on ollut ihan huippua huomata, kuinka päivittäiset vierailut blogissani ovat kasvaneet, samoin kuin tänne jätettyjen kommenttien määrä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että tätä käy lukemassa joku muukin, kuin oma äiti ja pari ystävää. Toivoisinkin, että vastaisuudessakin jätätte tänne viestejä, niitä on kiva lukea! Ja kiitos ylipäänsä että käytte tätä täällä lueskelemassa!

Tämän haasteen eteenpäin vieminen onkin vähän haastavampaa. En ole sattuneesta syystä päässyt lueskelemaan muiden blogeja viime aikoina kovinkaan ahkeraan, joten en ole varma mitkä blogit tämän ovat jo tehneet. Kokeillaan seuraavia:

Rautatieläistalo
Punainentalo maalla
Kauniskaikuu

Se neljäs joka haasteen haluaa ottaa vastaan voi tähän ilmottautua minulle!


Säännöt ovat seuraavanlaiset:
  • Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
  • Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        
  • Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen. 
  • Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.  
  • Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi


torstai 14. tammikuuta 2016

Kissamummelin paluu

Kissamummelimme Miina kotiutui pitkän mummola visiitin jälkeen vihdoin kotiin. Sehän visiteerasi jo muuton aikana mummolassa, joten tämä koko talo oli sille ihan uusi paikka. Ensimmäisenä iltana se vähän käyskenteli ympäriinsä paikkoja tutkien ennen kuin käpertyi sohvalle makaamaan ja siinä se onkin sitten onkin loikoillut kuin liimattuna oikeastaan siitä lähtien. Ei näyttänyt muutto sitä paljoa hetkauttavan. Aamuisin se on jaksanut könytä portaat ylös hirveän huudon säestämänä meitä herättelemään, kun palvelu sen ruokakipolle ei ilmeisesti ole pelannut toivotulla nopeudella.


 

Sekä Pehko, että Pikkuveli ovat molemmat innoissaan lemmikkimme paluusta. Pehko osaa tietenkin jo silitellä ja helliä Miinaa kolmevuotiaan taidoillaan, mutta Pikkuveljen otteet ovat vielä hyvin eri luokkaa. Kissamummeli kun on niin toivottoman kiltti, että puremisen, sähinän tai raapimisen sijaan se tyytyy huutaamaan vaan apua, mikäli Pikkuveljen pienet kädet ovat päässeet ottamaan liian napakkan otteen sen paksun turkin uumenista. Toista yhtä kilttiä ja kärsivällistä kissaa saa kyllä hakea.

Viime viikolla remppapäiviä oli viisi, tällä viikolla niitä on ollut pyöreä nolla. Alakerrasta ei enää edes ole paljoakaan puuttuisi, mutta ehkä juuri siksi ei niitä viimeisiä juttuja saa millään aikaiseksi. Toisaalta lapsetkin ovat menneet iltaisin niin myöhään nukkumaan, ettei sen jälkeen ole jaksanut hoitaa kuin pakolliset kuviot ja painella itsekkin myös yöpuulle. Ehkä myös uusi fyysinen harrastukseni eli lumitöiden teko pistää ramaisemaan iltaisin niin kovasti.





maanantai 11. tammikuuta 2016

(Melkein valmis) Keittiö

Keittiö on enää muutamaa listaa, sokkelia, valokatkasijaa ja paria muuta pientä juttua vaille valmis. En enää malta odottaa, joten keittiöjuttu tulee nyt tässä.

Ennen remonttia keittiö oli siis 90-luvun kauhistus joka teki siltä seisomalta repiä äkkiä vaan irti ja kantaa vaan äkkiä ulos talosta. Budjettia laskeskellessa alkoi ilmetä, että vaikkei keittiö ole koolla pilattu veisi koko keittiön uusisiminen aika sievoisen summan rahaa. Himoitsin puisia 50-luvun keittiökaappeja, mutta niitä ei ollut tyrkyllä missään, paitsi talon yläkerasta löytyi yksi tummanruskea kuivauskaappi. Jonkin aikaa tuumailtuamme tulimme siihen tulokseen, että keittiömme tulee koostumaan talon alkuperäisen 50-luvun kuivauskaapin lisäksi 2000-luvun korkeakiiltoisesta Ikeasta ja sitten niistä kauheista ysäri kaapeista ja muutamasta avohyllystä. Miltä tämä sekamelska sitten näyttää. No tältä:












Yläkaapit ovat tosiaan samat, mutta maalasin ne kokonaan valkoisiksi ja vaihdoimme vetimet puisiksi 50-luvun tyylisiksi. Hyvin ne vetimet sopii korkeakiiltoisten Ikeoidenkin kanssa.
Keittiöstä pääsee eteiseen, olohuoneeseen ja yhden huoneen teimme  ruokailutilaksi, missä säilytetään keittiön olemattoman kaappitilan vuoksi astioita. Poistimme kaikki ovet ja sekin jo toi pieneen keittiöön enemmän tilaa, Ikkunan alla oleva työtaso on toiselta puolelta pyörillä liikuteltavissa, joten ikkunan saa helposti tarvittaessa auki. Välitilaa mietimme pitkään. Siipalle ei laatat tulleet kysymykseenkään ja sitten pähkäiltiin tapetin ja maaluksen välillä. Tapetointi oli tässä tapauksessa siistimpi vaihtoehto, kun seinään oli jo kiinnitetty kaappeja, työtaso ja kodinkoneita. Löysin tuon Boråstapetter:n Kritan (7126) ja olen oiken tyytyväinen valintaan. Sopiva matto keittiöön on vielä hakusessa ja valaisin ikkunan viereiselle seinälle. Mutta hyvin voitonpuolella jo ollaan!



maanantai 4. tammikuuta 2016

Paluu Lokkeihin

Tulihan sitä lunta ja pakkastakkin päälle vielä! Tänä vuonna olen odotellut kylmyyttä ihan sen vuoksi, että päästään testaamaan kuinka meidän tönö käyttäytyy kylmällä. Lämmin on sisällä ollut, onneksi! Toki sen huomaa että ulkona on normaalia kylmempää, mutta villasukkia tai paksua vaatekerrosta en ole sisällä ollessa tarvinnut. Eläköön maalämpö!

Siippa on huhkinut eteisen uuden välioven kimpussa pari päivää. Vanha ovi oli vetoisa joten uuden oven osto oli hankintalistalla ihan kärkisijoilla. JELD-Wen -kisan voitto tuli todella tarpeeseen ja valitsin heidän tuotteistaan meille uuden ulko-oven. Ulko-ovi siksi, että se tulee kylmän verannan ja varsinaisen asunnon väliin eikä siihen perus väliovea suositeltu. Tänään kun sattui olemaan kaunis aurinkoinen päivä oli ennen niin pimeä eteinen ovessa olevan ikkunan ansiosta ihan erinäköinen. Kunhan saadaan listat paukuteltua kiinni, niin postaan aiheesta lisää.

Minä sain vihdoin päätettyä olohuoneen verhovalinnan. Päädyin Marimekon Lokki -verhoihin melkein viiden vuoden tauon jälkeen. Tähän taloon ne jotenkin sopivat hyvin. Edelliseen kotiimme ne eivät jostain syystä oikein istuneet.
Kolmanteen erillä olevaan ikkunaan siirsin Tuuli -verhon, Marimekkoa myös sekin. Kokeilin siihen myös valkoista läpinäkyvää verhoa samalla kuosilla, mutta ikkuna meni tukkoisen ja pienen näköiseksi, joten vain yksi verho on siihen paras valinta.







Ostin vuoden ensimmäiset tulppaanitkin. Kukat ja se tämän päivän auringonpaiste toivat ihan keväisen olon. Olkkarin ikkunoita kehystävästä valosarjasta en vielä ole valmis luopumaan, vaikka se vähän jouluinen ehkä onkin. Valosarja ja kynttilät tuovat niin hyvin valoa iltoihin ja pimeisiin päiviin, ettei kattolamppuja huoneessa välttämättä tarvita.

Ai niin, hyvää alkanutta vuotta hei kaikille!