Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

R.I.P Miina

Synttäriarvonnassa pyysin ihmisiä jättämään kommentin omista lemppariaiheista mistä olen tähän mennessä blogiin kirjoitellut. Joku mainitsi kissamme Miinan ja ajattelinkin, että totta tosiaan Miinasta voisi kyllä tehdä uudemmankin postauksen. Enpä silloin olisi todellakaan osannut arvata mitä aivan kauheaa muutaman viikon päästä tulee tapahtumaan.


 


Viime viikolla kaikki oli perjantaihin saakka aivan täysin normaalia. Sitten Miina alkoi oksentelemaan ja pahoinvointia esiintyi koko viikonlopun ajan. Maanantai-aamuna soittelin eläinlääkärille, jonne se kiikutettiinkin tutkimuksiin heti saman päivän aikana. Miinasta otettiin kokeita ja maksa-arvoista löytyi jo siinä vaiheessa pelottavasti lukuja viite-arvojen rajamailla. Tänään eläinlääkäri soitti ja kertoi tarkempia lukemia maksa-arvoista, jotka paikoitellen olivat aivan liian korkeita, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Itse olin kyllä itse siihen jo henkisesti varautunut, sillä Miina ei ollut enää suostunut syömään ja makoili vain apaattisen oloisena itsekseen.






Laskelmieni mukaan Miina oli kuollessaan noin 15-16 vuotias. Aivan pentuna se ei meille tullut, mutta ilonamme se eleli ainakin 12 vuoden ajan. Miina ei koskaan puraissut tai raapaissut ketään ja oli kyllä kerrassaan ihana kissa, jolla oli lastenkin kanssa lehmänhermot ja sydän puhdasta kultaa. Kauhea ikävä sitä mummelia jäi ja saatan päästää vielä monet itkut nyppiessäni vielä jonkun aikaa niitä iänikuisia kissankarvoja pois vaatteistani. Tuntuu kyllä tosi oudolta ettei se enää hypähdä illalla sänkyyn viereen kehräämään tai ettei sen vaativa "minun on nälkä" maukuminen kantaudu aamulla yläkerran portaikosta.


 

 Suru ja kaipaus ovat suuret, onneksi kuitenkin on muistot. Hyvää matkaa Miina!






10 kommenttia :

  1. Rakkaan menettäminen on aina niin kamalaa, otan osaa tästä menetyksestä :( Miina ❤️❤️

    VastaaPoista
  2. Oi, lemmikin menettäminen on surullista. Niiloa ennen meillä oli Iines-kusuli, kun hänet jouduttiin nukuttamaan, päätin, että enää koskaan en ota lemmikkiä...no aika parantaa ja muistot elää ja nyt meillä on ihana Niilo..:) Voimia teille♥

    VastaaPoista
  3. Itku tuli! Itsekin kissojen omistajana tiedän menettämisen tuskan ja surun ❤️ Otan osaa Miinan kokoiseen suruun!

    VastaaPoista
  4. Vintageinteriorxx: Kiitos paljon. Miinan menettäminen oli kyllä kauheaa, varsinkin kun se tuli niin äkkiä. Mutta lohduttaa tieto, ettei sen enää tarvitse kärsiä.

    Hannele Ruusukummusta: Kiitos sinullekkin. Meidän toinen kissa kuoli pari vuotta sitten, silloin meillä kumminkin oli vielä Miina. Otamme kyllä uuden kissan vielä joskus. Nyt ei kumminkaan näihin kiireisiin kun ei sille olisi aikaa. Haluan, että pojatkin kasvaa talossa missä on lemmikki <3

    Nalle: Kiitos <3 sinulle.

    Pilviraitti: Kiitos <3 Tänään on tuntunut jo helpommalta.

    Mirkku/Burmanhurmaa: Voih, itkussa tuon tekstin kirjoitinkin. Varsinkin kun etsin kuvia postaukseen ja paljon tuli kuvia vastaan missä Miina on mukana koko perheen jutuissa.

    VastaaPoista
  5. Otan osaa :-( Aivan ihahan oloinen kissa ja todella kaunis. Kirjoitin just ite blogipostauksen meidän kissoista, niin tää meni suoraan sydämeen. Eläimet on niin rakkaita.

    VastaaPoista
  6. Nuo pienet karvaiset jättävät aina suuren aukon lähtiessään, mutta onneksi ne muistot kantavat! Meillä pari kesää sitten jätettiin hyvästit 22-vuotiaalle karvapallolle. Voimia sinne! <3

    VastaaPoista
  7. Sanna rastas: Kiitos <3 Miina oli kyllä ainoa laatuaan. Ikävä sitä kissamummelia jäi kyllä kovasti.

    kkiira: Kiitos paljon. Voi että teidän kissa sai elää pitkään. Ja todellakin vaikkeivat enää täällä meidän ilonamme olekkaan niin kauniita muistoja on kuitenkin.

    Hanne: Kiitos, Miina oli kyllä kaikinpuolin kaunotar <3

    VastaaPoista