Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Raparperimehu

Suurena raparperi-fanina tätä joka puolella vastaan tulevaa mehua oli ehdottomasti testattava. En kyllä ihmettele juoman suosiota, se on nimittäin ihan törkeen hyvää! Ja helppotekoinenkin vielä. 


Netissä juomasta tulee erilaisia variaatioita vastaan, mutta oman mehuni tein tälläisella reseptillä: 

n.1 kg raparpereja
1 l vettä
1 sitruuna
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
2 dl sokeria
ripaus vaniljasokeria

Lisäksi pakastemansikoita, sitruunamelissaa ja jääpaloja

Ensin pilkoin punavartiset raparperit noin kahden sentin mittaisiksi paloiksi. Yhdestä ohjeesta luin, että mehuun kannattaa valita mahdollisimman punaisia varsia, jotta siitä tulee kauniin punaista. Raparperit laitoin veden joukkoon kiehumaan ja lisäsin kattilaan myös vanilja- ja kanelitangot, sekä sitruunan paloina. Kiehuttelin mehua noin puolisen tuntia ja lisäsin sekaan vielä sokerit. Tämän jälkeen annoin mehun vielä kiehua n.10 minuuttia ennen siivilöintiä. 

Mitä kylmempää mehu on, sen paremmalta se maistuu. Laitoin jäähtyneen mehun sekaan vielä jääpaloja ja pakastemansikoita. Koristelin juoman sitruunan siivuilla ja sitruunamelissan lehdillä, kun sellainen puska sattui meiltä löytymään. Ihan parasta juomaa helteille ja muutenkin! Mehusta tuli aika vahvaa, joten ohensin sitä vähän vedellä. Luulen myös vähemmän sokeri määrän riittävän. Ohjeissa sokeria oli vielä enemmän, mutta omaan makuuni tuo 2 dl oli liikaa.
 Luin kuplajuoman toimivan mehun lantrinkina hyvin. Raparperimehua voi sekoittaa myös kylmän valkoviinin joukkoon.





Yleensähän näitä tsaikka laseja käytetään talvisin kuumiin juomiin, mutta minusta ne ovat niin kauniit, että tulen käyttämään niitä ympäri vuoden. Bongasin ne pari viikkoa sitten eräästä facebookin kierrätysryhmästä. 5 kappaletta tsaikkoja + yksi pideke, josta lasi mennyt rikki yhteensä 7 euroa! En ollut uskoa silmiäni kun huomasin ilmoituksen ja olin vieläpä ekana varaajana. Olen nimittäin haaveillut näistä jo vuosi tolkulla ja onnistuin saamaan ne nyt niin halpaan hintaan. Tosin kaikissa laseissa ei ollut enää Iittalan tarroja jäljellä, muttei se minua haittaa.
 I love kierrätysryhmät!



Herkullisia hellepäiviä!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Nimiäisiä

Perjantain kunniaksi ollaankin juhlatunnelmissa. Minusta on ihanaa miettiä, suunnitella ja järjestää kaikenlaisia illanistujaisia ja juhlia. Myönnettäköön kyllä, että juuri ennen hoo-hetkeä olen ihan sietämätön stressikimppu. Hirveä siivoaminen, puunaaminen ja laittaminen muutaman tunnin juhlien takia. Pari tuntia itse juhlia ja kaikki on ohi. Jäljelle jää vain outo ja tyhjä olo. Mutta silti niitä on vaan niin kivaa järjestää.

Kokosin tähän kuvakoosten meidän molempien poikien nimiäisjuhlista. Pehkon nimijuhlat olivat syyskuussa 2012 ja Pikkuveljen toukokuussa 2015. Teemavärit olivat molemmissa juhlissa aikalailla samat, joten ne menevät hyvin yhteen saman postauksen alle. Mainittakoon vielä, etten itse ole todellakaan mikään jauhopeukalo. Lähes kaikki kuvien leivonnaiset ovat äitini leipasimia. Tästä en voi olla muuta kuin erittäin kiitollinen.

En pidä"söpöistä" väreistä, mutta nimiäiset innostuin kuitenkin järjestämään suloisilla sävyillä. Molemmissa juhlissa juhlapöydät verhoiltiin turkoosilla Marimekon Ananas -kankaalla, mutta Pikkuveljen juhliin keksin kiinnittää kattoon  vielä saman sävyisiä pompomejakin. Avokeittiömme näyttikin aika erilaiselta kuin tavallisesti.

Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain turkoosia. Eli Pehkon ja Pikkuveljen nimiäisjuhlat.






Koristelin pilttipurkkeja ja tein niistä juhliin tuikkukuppeja ja pikku maljakoita.


Tarjoilupöydän perinteiset pöytäkukat korvasi String pocket -hyllyyn tehty kukkakollaasi.


Tunnelmakuvia Pehkon juhlista:




Suloista viikonloppua!

c

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Olohuone

Olohuoneemme koki melkoisen muodonmuutoksen joitakin kuukausia sitten. Kypsyimme vanhaan jättimäiseen divaanisohvaan, jossa oli kyllä kiva löhöillä, mutta sen imurointi kissankarvoista oli hermoja raastavaa touhua. Lisäksi se täytti melkein koko olkkarimme pinta-alan ja oli muutenkin sellainen ison ja raskaan näköinen möhkäle. Uusi sohva olisi siis kaiken kaikkiaan hyvä hankinta. Yritimme ensin löytää käytetyn hyväkuntoisen 1950-60 -lukulaisen sohvan, mutta koska sellaista ei vastaan tullut kallistuimme Ikean valikoimaan. Kun sohva oli valittu, tulimme siihen tulokseen ettei muut huonekalut passanneet yhteen tämän uutukaisen kanssa. Niinpä laitoimme  kerralla koko olohuoneen kaluston Huuto.net:n myytäväksi. Saimmepahan lähteä liikkeelle uuden sisustuksen kanssa kokonaan puhtaalta pöydältä.

Viikon päästä huonekalut olivatkin löytäneet uudet omistajat ja olohuoneemme ammotti tyhjyyttään. Telkkari ja levysoitin olivat lattialla ja vinyylihylly oli ainoa jäljelle jäänyt huonekalu. Kissavanhuksemme meni tästä muutoksesta niin sekaisin, että jouduin kuskaamaan sen alkuviikosta eläinlääkäriin. Diagnoosi oli stressiperäinen virtsatientulehdus. Raukka-parka.

Melko pian olohuoneemme alkoi täyttymään taas huonekaluista.


Sopivaa senkkiä jouduimme jonkin aikaa metsästämään. Halusimme, että tuleva senkki olisi sen verran pitkä, että sen päälle mahtuu televison lisäksi levysoitin ja kajarit. Sopiva tulikin eteen Tori.fi:stä, mutta siinä ei ollu jalkoja ja halusimme nimenomaan saada ilmavuutta olkkariin. Senkki oli kuitenkin hyväkuntoinen ja todella halpa. Sen edellinen omistaja kertoi, ettei ollut keksinyt senkkiin sopivia jalkoja ja myyvänsä sen pois juuri tästä syystä. Ostimme senkin ja aloimme  ihmettelemään mitä sen kanssa tekisi. Päädyimme pinnijalkoihin ja poistimme senkissä olevan sokkelin kokonaan pois.



Senkki kaipasi jotain yläpuolelleen, mutta emme  meinanneet keksiä mitä se olisi. Seikkaillessani netin syövereissä tuli vastaan idea, jossa hyllyjärjestelmä kannattimineen oli maalattu mustiksi. Innostuimme ideasta ja olimme nopeasti sen toteutuspuuhissa. Kannattimia ja hyllytasoja teimme enemmänkin, joten hyllykköä voi muokata tarvittaessa haluntunlaiseksi.




Tämä vanha putkiradio / levysoitin tuli puoli-ilmaisena vastaan Facebookin kierrätysryhmässä ja seuraavassa käänteessä se olikin sitten jo meillä.  

Ikean sohva sai kaverikseen vanhat tuolit ja pöytäkin löytyi käytettynä. Tyynynpäälliset ovat itse ommeluja Finlaysonin kankaista. Rahin taas päällystin Marimekolla.



Harmaa seinä on ollut alusta asti tyhjillään. Nykyisiin kalusteisiin seinän väri ei enää sovi, joten kesän aikana on meillä luvassa pientä maalausprojektia. Siippa löysi meille talomme roskiksien kupeesta aarteen, jonka paikka on ehdottomasti tällä seinällä. Sekin vaatii vielä pientä tuunausta ja esittelen teille uudistuneen seinämme vielä toivottavasti tämän kesän aikana...

torstai 18. kesäkuuta 2015

Mukava Uutinen ja Parveke

Aloitetaan mahtavilla uutisilla - alan tekemään Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kanssa blogiyhteistyötä! Luvassa siis kaikenlaisia kivoja projekteja ja postauksia kierrättämiseen liittyen. Pysykäähän siis kuulolla!

Tulevan keskikesän juhlan kunniaksi on tällä kertaa juttua ja kuvia kukista ja parvekkeestamme.

Meillä on tyypillinen pitkän ja kapean mallinen parveke. Eli mahdollisimman hankalasti sisustettava. Ahtauden lisäksi se on myös aamuisin pikkuisen liian viileä, koska sijaitsee varjossa ja päivällä taas vastaavasti järkyttävän kuuma. Iltaisin, auringon laskiessa on siellä kaikkein mukavinta oleilla.

Halusin parvekkeen olevan enemmän huonemainen kuin perusparveke. Lasitettu parveke antaakin tähän hyvät mahdollisuudet. Hankin partsillle vanhat Ikean tuolit eräästä Facebookin kierrätysryhmästä. Ulkonäöllisesti ne eivät enää ole parhaimmassa kantimissaan, mutta sopivat parvekekäyttöön oikein hyvin. Näiden tuolien päällä oleva vanha vaahtomuovipatja on myös peräsin kierrätysryhmästä. Leikkasin sen tuolien muotoon ja päällystin vanhalla jämäkällä verhokankaalla. Nyt tuolin päällä voi vaikka makoilla.





Toivon Murattien ja Markettojen säilyvän hyvinä kuumellakin säällä. Tosin näillä keleillä ei minulla ilmeisesti ole syytä huoleen...




 Ompelin parvekkeen tyynynpäälliset Marimekon ja Finlaysonin kankaista. 


Puulaatikot toimivat hyvin kukka-alustoina ja säilyttiminä.
  

Iso lyhty antaa tunnelmallista valoa kesäiltaan.Se näyttää kivalle myös olohuoneenkin puolella partsin oven ollessa auki.



Joskus hankkimani Ikeanjuliste löysi vihdoin paikkansa meidän kodista.



Rattoisaa juhannusta!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Keittiö

Avokeittiö on varmasti kotimme päämaja. Kokkaamisen lisäksi siellä pyöritään paljon muutenkin, sillä se on suorassa yhteydessä olohuoneeseemme. Remppailu vaiheessa halusin välttämättä meille korkeakiiltoiset kaapistot. Tämä on osottautunut oikein hyävksi ratkaisuksi perheeseen, jossa ketään ei voi liiasta rätin heiluttamisesta moittia. Tykkään, että koti on perus siisti, mutta pienet tahrat siellä täällä eivät maailmaani kaada. Kiiltävästä pinnasta tahrat saa sitten myöhemmin helposti pyyhkäistyä siivousinnon iskiessä.


  Mustat kodinkoneet ja tasot antavat kivasti kontrastia muutoin valkeaan kyökkiin. Välitilaan halusin tapetin, jotta avokeittiö ei olisi olohuoneen yhteydessä niin keittiömäinen. Iki-ihana Cole & Sonin Cow Parsley -tapetti oli tähän helppo valinta. Pöydän ympärillä olevat pinnatuolit ovat peräisin Kierrätyskeskuksesta ja Stokke Trip Trappkin löytyi onneksi käytettynä.


 Keittiönpöytä ei ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta se on huippu käytännöllinen, sillä sen molempiin päihin saa asennettua jatkopalat. Näin pöydän ääreen voi kokoontua suurempikin porukka viettämään aikaa yhdessä. Jonain päivänä käsitelen vielä pöydän tummemmaksi tai sitten ihan valkoiseksi.


 Siippa nikkaroi meille tällaisen kätevän saarekkeen. Pyörät sen alla mahdollistavat saarekkeen liikuttelun ja tarvittaessa siitä voi tehdä vaikka tilanjakajan keittiön ja olohuoneen välille.




 Ostin itselleni syntymäpäivä lahjaksi valkoisen String Pocket hyllyn. Kaapista vapautui taas vähän tilaa, kun käyttölaseja ja mukeja laittoi kauniisti esille.




 Aurinkoista viikonloppua!

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tervetuloa meille eli eteinen

Tultaessa meille sisään nauliutuu katse ensimmäiseksi valkoiseen liinavaate kaappiin, jonka bongasin vähän aikaa sitten Tori.fistä. Olimme jonkin aikaa etsineet eteiseen sopivaa vaatekaappia ja käyneet katselemassa kaappeja niitä myyvissä liikkeissä, mutta vaatekaapit sekä kalliita että tylsän näköisiä ja aloimme olla jo hieman epätoivoisia asian suhteen. Käytettynäkin yritimme sellaista etsiä, mutta tuloksetta. Kunnes stten yhtenä päivänä; ta-daa


Siinähän se oli! Olimme jotenkin jumiutuneet ajatukseen, että eteisessä pitäisi olla juuri vaatekappi, mutta miksi ihmeessä? Tämä ihana Häklin liinavaatekaappi kätkee sisäänsä pyyhkeitä, liinavaatteita ja monenmoista pikku sälää. Myyjä kertoi kaapin olevan perintö äidiltään, joka oli saanut kaapin häälahjaksi. Tilanpuutteen vuoksi hänen oli kuitenkin siitä luovuttava. Tämä oli meidän onni, sillä komistus sopii eteiseemme kuin nakutettu! Viereensä kaappi sai itse maalamani ja päällystämäni jakkaran ja alleen Pääkauapunkiseudun Kierrätyskeskuksesta löytämäni salkun, joka toimittaa paperiroskiksen virkaa.



Kaapin päällä on mm. minun ensimmäiset sympaattiset ja puhki kuluneet kenkäni.


Muutoin eteisemme näyttää tältä:


Eteinen maalattiin remontin yhteydessä valkoiseksi ja länsipuolen huoneisiin siippa nikkaroi ovien yläpuolelle pienet ikkunat. Näin auringonvalo maksimoituu myös eteisen puolelle.



Vaatehuoneen ovitarra on tilattu nettikaupasta. Nakuttelin puuhun pieniä nauloja joihin voi ripustaa roikkumaan huiveja, laukkuja jne. Mustaksi maalatut oven karmit kehystävät kivasti puuta ja antavat tälle enemmän särmää. Avoin ovi vie lastenhuoneeseen.



Ison kokovartalo peilin kautta heijastuu näkymä olohuoneemme.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Pieni Esittely

Asun siipan, kahden pienen pojan ja kissavanhuksen kanssa  Helsingin kantakaupungin laitamilla. Kotimme on 70 neliön kerrostalo kolmio joka rempattiin lattiasta kattoon nelisen vuotta sitten (2011). Sisustustyyli on viime vuosina vaihtunut enemmän vanhan tavaran arvostukseen ja sen etsimiseen ja tuunaamiseen.

Tervetuloa mukaan!