Kuvaus

Sisustus / Kierrätys / Remppailu / DIY / Koti

perjantai 14. syyskuuta 2018

Habitare 2018

Lippu Habitareen saatu: Messukeskus

Keskiviikkoaamuna olin kärppänä monen muun sisustusintoilijan tavoin Messukeskuksella odottelemassa mitä Suomen suurin sisustus-, huonekalu- ja designtapahtuma pitäisi tänä vuonna sisällään. Olen kahtena edellisenä vuotena ollut oikein tyytyväinen näihin messuihin, enkä joutunut pettymään Habitaren antiin tänäkään vuonna. Ehkä sellainen yksittäinen WOW-elämys jäi puuttumaan, mutta olin kokonaisuuteen kuitenkin oikein tyytyväinen. Habitaren taso on viime vuosina kohentunut merkittävästi ja oli ilo kierrellä ja katsella kauniita osastoja Pilviraitti blogia kirjoittavan Viivin kanssa.

Tämän vuoden Habitareen mahtui paljon harmonisia ja luonnonläheisiä sävyjä kuten beigeä, ruskeaa, harmaata ja luonnonvalkoista. Raikkaita ja iloisia värejä, sekä kontrasteja mahtui onneksi myös joukkoon mukaan esimerkiksi keltaisen ja vaaleanpunaisen muodossa. Suosikki osastojani olivat viime vuoden tapaan Annon, Marimekon, ja Hakolan osastot. Myös Signals-trendinäyttely oli ehdottomasti messujen parasta antia.









Rakastamaani sormipaneelia ja puurimoja näkyi messuosastoilla todella paljon, samoin kuin pyöreitä ja kaarevia muotoja. Pehmeitä pintoja taas ilmeni mm. sametin ja aivan ihanien suurikokoisten ja näyttävien villamattojen muodossa. Kukkia ja viherkasveja oli edelleen paljon, mutta eukalyptuksen oksat olivat selvästi kokeneet voittajansa - erilaisia sisustusheiniä pystyi nyt bongaamaan lähes joka osastolta.











Messujen haasteelliset valot olivat vähän liikaa kaltaiselleni amatöörikuvaajalle, joten osastot eivät oikein pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa, mutta menkää ihmeessä itse paikan päälle katsomaan! Habitare on auki vielä viikonlopun ajan ja perheen pienemmätkin viihtyvät varmasti Habi Kids alueella, jonne pääsimme Pehkon kanssa tutustumaan ennakkoon jo alkuviikosta. Ainakin Pehko piti tästä Toukan valtakunta -teemasta todella paljon ja luonnehtikin siellä viettämäämme iltaa superkivaksi. Habi Kids-alueen päivittäiseen ohjelmaan voi käydä tutustumassa täältä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Peikonlehti

Perjantai-iltana selaisin hajamielisesti kännykkääni odotellessani muuta perhettä palaavaksi kauppareissulta. Siinä selaillessani silmiini osui facekirpparin myynti-ilmoitus peikonlehdestä vaivaiseen 10 euron hintaan. Olin varma, että siihen olisi kerääntynyt jo mittavan kokoinen jono, mutta kappas vaan, olinkin ensimmäinen ostajaehdokas kasville. Ilmeisesti ihmisillä on muutakin tekemistä perjantai-iltaisin kuin facekirppareiden selailu, mikä on tässä tapauksessa vai minun onneni. Ostajia alkoi kyllä pulpahdella kasville hyvään tahtiin myöhemmin, mutta siinä vaiheessa olin jo sopinut myyjän kanssa noutavani  peikonlehden vielä samana iltana. Myyjä kehotti hakemaan kasvin autolla ja lähtiessä nappasin mukaan vielä Ikea-kassin johon arvelin peikonlehden hyvin mahtuvan. Valokuvat tunnetusti vääristävät, sillä siitä kassista ei ollut hakutilanteessa mitään apua - kasvi tosiaan on nimittäin ruukkuinen päivineen aika kunnioitettavan kokoinen.




Olin suunnitellut sijoittavani kasvin olohuoneeseen, muttei sille löytynyt millään paikkaa sieltä, joten se päätyi ruokailutilaan. Vihreällä arkistokaapilla on melkein tarpeeksi korkeutta kasviin - alimpien lehtien kärjet pyyhkivät nimittäin hitusen puulattian pintaa. Peikonlehti on muutenkin vähän reppanan näköinen ja sen entinen omistaja kertoikin kasvin jääneen viime aikoina aika pitkälti ilman hoitoa. Olenkin päättänyt antaa kasville paljon rakkautta ja substralia, mutta mitä vielä? Olen huomannut huomattavasti pienemmän peikonlehteni pitävän ainakin sumuttamisesta ja tasaisesta kastelusta. Ajattelin tukea kasvia myös paremmin kukkakepeillä, mutta jos jollain peikonlehtikuiskaajalla on vielä hyviä konsteja tämän minun kasvini piristämiseen niin otan kaikki vinkit ilolla vastaan!





 Juuri vähän aikaa sitten kiikutin tuolta huoneesta muutamia huonekasveja pois, kun siellä alkoi olla vähän liiankin viidakkomainen tunnelma ja nyt sitten korvasin nämä lähteneet tällaisellä jättiläismäisellä peikonlehdellä. Mutta on se kyllä komea ja toivon tosiaankin huolenpidollani saavani  sen vielä oikein reippaaksi ja elinvoimaiseksi.



tiistai 28. elokuuta 2018

Cohen-valaisin

Lähes kolme vuotta asumista tässä talossa takana ja nyt meillä vihdoinkin on kattovalaisin ihan jokaisessa huoneessa! Ostin tämän kauniin Frandsenin Cohen-riippuvalaisimen työkaveriltani sellaiseen polkuhintaan ettei minun tarvinnut miettinyt sekunttiakaan ostopäätöstäni. Työkaverini, josta on myös ajan myötä tullut läheinen ystäväni, löysi tämän valaisimen ihan pilkkahintaan, muttei löytänyt sille paikkaa kotoaan ja myi sen sitten samaan polkuhintaan minulle. Hän olisi saanut tästä ihan sievoisenkin rahasumman jos olisi laittanut sen myyntiin vaikkapa nettikirppikselle, mutta työkaveri arvasi minun ilahtuvan suunnattomasti tästä valaisimesta ja tarjosi valaisinta minulle ostamallaan hinnalla. Ja tottahan toki minä ilahduin siitä ikihyvikseni ja olen aivan ikionnellinen siitä, että omistan nyt näin kauniin valaisimen.




Valaisin pääsi koristamaan vierashuoneenakin toimivaa työhuonettamme, jonne se istuu oikein mukavasti. Tämä huone ei muuten taida vaan tulla ikinä täysin valmiiksi. Päätin vähän hätäisesti ennen muuttoamme, että yksi työhuoneen seinistä maalataan Basilikan vihreäksi ja nyt olen vähän tullut toisiin aatoksiin seinän kanssa. Tämä seinä vihreine väreinee komeilee muuten tuossa blogini otsikossa olevassa kuvassa, mutta olen saanut basilikasta värinä kuitenkin tarpeekseni ja mielestäni vihreän maalin tilalle sopisi paremmin joku mustapohjainen tapetti, jossa olisi myös vihreää ja valkoista mukana. Jos jollekkin tulee mieleen näihin kuvauksiin sopiva tapetti niin voi hihkaista :)



Tämä Cohen-valaisin käynnisti muuten taas niin tutuksi tulleen lumipalloefektin entisen työhuoneen valaisimen muutettua yläkertaan, jossa vaihtui näin ollen valaisimien paikat. Näistä muutoksista vähän tuonnempana.

Meidän julkisivuremppa käynnistyi nyt sitten vihdoin eilen. Talon julkisivu uudistuu uusilla laudoilla ja talon värikin menee samalla aivan uusiksi. Lisäksi puuttuvat tuulensuojalevut asennetaan paikoilleen ja vanhat sahanpurut korvataan ekovillalla. Tätä remppaa emme siis tee itse, (sokkelin ehostusta lukuunottamatta) mutta päivittelen julkisivun edistymistä @miimiinkotiblog instan storiesin puolelle ja jossain vaiheessa kyllä tietenkin myös tänne blogiinkin.